Uutiset

Ostoksilla olohuoneissa

Kuinka monta olohuonetta ihminen tarvitsee? Kysymys on askarruttanut mieltä jo vuosia. En muista, koska omaa olohuonettani alettiin ensimmäistä kertaa monistaa, mutta sen muistan hyvin, milloin se rupesi hiertämään hermoa. 20.11. 2004.

Tuolloin kävelykatu Reskan jatke vihittiin virallisesti käyttöön, ja Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtaja sanaili jotakin sen suuntaista, että toivottavasti kadusta tulee kaupunkilaisten uusi olohuone.

Olen aina ollut avoimesti kateellinen lähimmäisille, joiden kotilattiat ovat lämpimät ja Reskan allahan lämpöputkea riittää 13 kilometrin verran, mutta näinköhän halajan raahustamaan avojaloin Reskalle?

Olohuone on nimensä mukaisesti huone, jossa ollaan. Ei kiirettä, ei pakkoja. Vain mukava on sallittua. Tämä näkyy myös tilan haltijasta. Asu vapaa, habitus rento.

Ja koska huoneessa vietetään aikaa, tarvitaan lähietäisyydelle monenmoista mielihyvän tilpehööriä. Äänilevyt ja lujan soiton mahdollistavat tekniset vehkeet siellä jo ovat. Roudattavaksi jäävät kuitenkin vielä tyynyt, lehdet, patjat, kirjat, leffat, naposteltavat ja miksei isommatkin ateriat. Silloin tällöin huoneessa röhnöttää kavereiden ja sukulaisten sekalainen seurakunta.

Haluaako apulaiskaupunginjohtaja todella todistaa tätä kaikkea kävelykadulla lähes 50 000 asukkaan vahvuudella? Tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja ympäri keskustaa, kun hän tämän vuoden joulunavauspuheessaan toivoi hämeenlinnalaisten ottavan sen kokonaisuudessaan olohuoneekseen?

Toinen kotikielemme nimittää olohuonetta arkipäivänhuoneeksi, isohuoneeksi tai hienohuoneeksi. Kolmannella kotimaisella tila on elämistä varten.

A-kilta avasi äskettäin Olkkarin Paavolantalossa Oitissa. Tämän nimikoinnin voi hyväksyä millä kielellä tahansa. Olkkari on tarkoitettu pääasiassa riippuvuusongelmista kärsiville, jotka voivat käydä siellä viettämässä aikaa omina itsenään. Korttipakan tarjoaa talo.

Mutta jokin rotuamme ylevämpi taho meitä auttakoon, kun massiivisia kauppakeskuksia aletaan markkinoida olohuoneina. Lempäälä Ideaparkeineen ei tähän syyllistynyt – se viilaa synonyymejä kuluttamisesta ja kaupunkitunnelmasta – vaan Helsinki. Lehti-ilmoitus kertoi äskettäin, kuinka ”kaupungintalon kortteleihin viritetään helsinkiläisten ja turistien olohuone”.

Luokitellaan ostaminen mielihyvää antavaksi tai ei, kukkaro ei ole olohuoneen kaluste. Ja haluaisinpa todella nähdä sen kauppakeskuksen, joka toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi oloilemaan ilman käteistä tai kortteja.

Toisaalta, niin kauan kun keskustankehittäjille ja kauppiaille riittää, että he omivat olohuoneeni, niin peremmälle, olkaa hyvä. Vaan jos he jonakin päivänä edes yrittävät astua todella tärkeiden reviirirajojen, makuuhuoneen- ja keittiönkynnyksen yli, pamahtaa ovi kiinni ja avain kiertyy lukossa. Takalukkoon asti.