Uutiset

Osuustoiminnan siemen iti Hattulassa

Hattulantien varressa Lehijärven rannan tuntumassa metsän reunassa on alue, jolta nurmikko on leikattu lyhyeksi. Ohi ajava ehtii nähdä hieman ylempänä mäessä vilahduksen järeästä kivipaadesta.

No, näitähän meillä riittää, milloin minkäkin asian tai tapahtuman muistoksi pystytettyjä kiviä. Mutta poiketaan nyt kuitenkin katsomaan.

– Eihän tämä mikään turistirysä ole koskaan ollut, vaan aatteen ihmisille pystytetty. Mutta onhan tämä aate valtavasti levinnyt, tuumii hattulalainen Martti Taivainen samaisen paaden eli osuustoiminnan muistomerkin äärellä.

Muistomerkki tunnetaan myös Gebhardin patsaana, ja se on pystytetty vuonna 1959. Kiveen kiinnitetty laatta kertoo, että ”Tällä paikalla Hannes Gebhard ja Mikael Soininen lausuivat suomalaisen osuustoiminnan syntysanat helmikuussa 1899”.

Kivipaateen ikuistetun tapahtuman merkitystä voi olla hankala hahmottaa, mutta jonkinlaisen käsityksen saa, jos kuvittelee Suomea ilman osuuskauppja, osuusmeijereitä, osuuskassoja ja vakuutusyhdistyksiä eli vaikkapa ilman Valiota, Hankkijaa, Osuuspankkeja, Prismoja ja Valintataloja.

On muistomerkki tuttu muillekin kuin osuustoimintaväelle. Sen kohdalta kääntyy tie Panssariprikaatin ampumaradalle. Ainakin takavuosina hölmöily ampumaradalla toi varusmiehille
rangaistukseksi juoksulenkin patsaalle ja takaisin.

Vastaisku sortokaudelle

Mutta miksi yliopistomiehet Gebhard ja Soininen käyskentelivät Lehijärven maisemissa kevättalvella 1899? Kotiseutuaktiivi Taivainen selvitteli asiaa vuonna 1999 osuustoiminnan satavuotisjuhlia varten. Professori Gebhard asui 1800-luvun lopulla perheineen Nikkilän kartanossa ja kansakouluntarkastaja Soinisen perhe hänen naapurissaan. Soininen työskenteli Helsingissä, mutta viraili usein perheensä ja samalla Gebhardin luona.

– He olivat erikoislaatuisia ihmisiä, jotka tunsivat toisena Helsingin yliopiston kautta ja työskentelivät täällä maaseudun rauhassa.

Gebhard oli tutustunut Englannissa osuustoiminta-aatteeseen. Hän oli sitä mieltä, että tuottajien yhteenliittymillä pystyttäisiin kohentamaan maaseudun väestön taloudellisia oloja.

– Suomessa oli tuolloin sortokausi ja Venäjä kiristi otettaan. Gebhard ja Soininen miettivät vastaiskua venäläistämistoimenpiteille ja keksivät, että valtiovallan olisi hankala puuttua taloudellisen järjestön toimintaan, Martti Taivainen kertoo.

Gebhard itse on kuvannut tapausta näin: ”Siinä pyryssä ja pakkasessa erään pienen mökin seinän suojassa, Lehijärven rannalla Hattulassa, syntyi siis helmikuussa v. 1899 ajatus osuustoimintajärjestön luomisesta.”

Osuustoimintalaki säädettiin seuraavana vuonna. Hannes Gebhard (1864-1933) johti osuustoiminnan edistämiseksi perustettua Pellervo-Seuraa vuosina 1899-1918.

Mikael Soininen (1860-1924, vuoteen 1907 Johnsson) toimi myöhemmin professorina, kouluylihallituksen ylijohtajana ja ministerinä.

Muistomerkin pienen mökin paikalle pystytti Pellervo-Seura vuonna 1959, jolloin osuustoiminta-aate täytti 60 vuotta.

Pohjatyöt muistomerkkiä varten teki kuitenkin Hattula-Seura ja sen silloinen puheenjohtaja Valfrid Kallio. Hattulalaiset ehtivät hankkia muistomerkille luvankin Metsähallitukselta. Kun kävi ilmi, että pellervolaiset suunnittelevat omaa muistomerkkiä, vetovastuu luovutettiin heille.

Lähteet: Aulis J. Alanen: Hannes Gebhard; Kaisa Huttunen: ”Kapitalistin asein kapitalismia vastaan” – suomalaisen radikaalin kulutajaliikehdinnän vaiheita; Pellervo-Seuran artikkelit; Eero Mäntylä: Hattulan historia.