Kolumnit Uutiset

Otetaan mallia Ruotsista

Soteen törmää kaikkialla, mutta vain harva tietää, mistä siinä oikeastaan on kyse.

Tavallinen tallaaja kääntää sivua ja vaihtaa kanavaa heti sote-sanan kultuaan. Sen pitäisi kiinnostaa, sillä se nielee suurimman osan verorahoista.

Päättäjätkään tiedä, mistä antavat lausuntoja, kun sotesta lausuvat. Näitä lausuntojahan on viime viikkoina kunnissa värkätty otsa hiessä.

Sote-lain säätäjätkään eivät tiedä sen sisältöä. Vasta on valmiina pelkkä raami, jolta puuttuu sisältö ja hinta.

Alun perin oli kysymys siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut haluttiin yhdistää niin, että kansalainen saisi niitä samalta luukulta. Tavoite on hyvä.

Esimerkiksi iäkkäitä ihmisiä pallotellaan keskussairaalan, terveyskeskuksen ja vanhuspalveluiden välillä. Kaikkia näitä palveluita tuottavat eri tahot, jotka keskustelevat huonosti keskenään.

Kun nykyhallitus aloitti, ajatuksena oli, että muodostetaan nykyistä suurempia kuntia, jotka sitten tuottavat yhdistetyt sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Kuntia olisi voinut olla vain joitakin kymmeniä.

Tuo tavoite vedettiin nopeasti vessanpöntöstä alas. Suomen kuntapuolue ei siihen taivu. Niin paljon on kaikilla puolueilla menetettävänä kunnallista vaikutusvaltaa ja luottamuspaikkoja.

Ryhdyttiin rakentelemaan erilaisia kompromisseja, joista yksi toisensa jälkeen joutui romukoppaan. Lopulta huudettiin jo oppositiota apuun viime keväänä. Syntyi kompromissien äiti, josta tunnetaan vain päälinjat.

Jos kompromissi toteutuu, kunnilta karkaa yli puolet budjettista hahmottomalle sote-alueelle.

Samalla päätösvalta häviää kuntayhtymään, jossa kunnalla todennäköisesti on edustaja, mutta hän on vain yksi monista, eikä ole suoralla vaalilla valittu.

Sekavuutta lisää se, että sotea tuottaisi todennäköisesti yksi tai kaksi kuntayhtymää ja järjestäisi yksi jättikuntayhtymä, johon kuuluisi kymmeniä kuntia.

Sote on nyt menossa niin päin peetä, että se pitää heti heittää romukoppaan. Mitä jos kerrankin uskoisimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, joka jo vuosi sitten ehdotti Ruotsin-mallia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottaisivat julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Kaikki palveluntuottajat olisivat samalla viivalla ja raha seuraisi asiakasta.

Ruotsissa tämä järjestelmä toimii terveydenhuollossa.

Järjestäjänä toimii maakäräjäkunta, jonne edustajat valitaan suoralla kansanvaalilla.

Se tuo yhden päätöksenteon tason lisää. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna hallintohimmeleihin, joita Suomeen nyt viritellään

Vielä parempi olisi, jos maassa olisi noin 30 kuntaa, jotka järjestäisivät ja tuottaisivat suurimman osan asukkaiden palveluista.