Kolumnit Uutiset

Otetaans ny kerrankin ihan rauhallisesti

Meitä entisen kilpapyöräilijän luonteella varustettuja työmatkapyöräilijöitä on liikkeellä harvinaisen paljon.

Eipä siinä mitään, jos saisimme rynnätä loppusuoran massakiriin keskenämme, mutta kun siellä on myös lapsia ja muutoin epävarmoja kesäpyöräilijöitä iloisesti sikin sokin. Kaikki eivät edes tiedä, että Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne.

Olen kokeillut, miten paljon vaivaa vaatii taluttaa pyörä suojatien kohdalla yli verrattuna siihen, että pidän hampaat irvessä ajaen kiinni oikeuksistani ja olen päivittäin lähellä jäädä auton töytäisemäksi.

Pyörän taluttaminen ei ole vaiva eikä mikään. Päinvastoin on mukava välillä jalkautua inttifillarin selästä ja ponnahtaa taas elastisesti takaisin pyörän selkään – luut ehjänä.

Pyörän taluttamisen ja ajamisen ero suojatiellä on lähinnä siinä, että ajaen ehtii paremmin auton alle.

Lisäksi epäilen olevani ehkä sittenkin toisinaan väärässä.

Kilpapyörällä satunnaisesti ajaessani olen ruvennut ajelemaan kevyen liikenteen väylällä siellä, missä se on mahdollista.

En kerta kaikkiaan halua, että kukaan raivopää idiootti enää ikinä kiilaa autotien varressa minua kiveykseen tai tien laitaan, koska rikon hänen mielestään törkeästi liikennesääntöjä, ja nimenomaan juuri hänen ja vain hänen tehtävänsä on valistaa minua oikealle lainkuuliaisuuden tielle.

Väkivallalla ja ties millä on uhattu, huudettu, syljetty ja kirottu ja mikä typerintä: kaikki ihan tyhjästä.

Pyörätiellä on tietenkin usein mahdotonta ja jopa erittäin vaarallista ajaa vähänkään kovempaa lenkkivauhtia, mutta sitä on näille kotitarvepoliiseille turha tolkuttaa.

On typertynyt tunne, kun joku on juuri yrittänyt teloa sinut ja sitten väittää suu vaahdossa, että sinä olet se, joka vaarantaa turvallisuuden.

Jokin kummallinen raivopäisyytensä yleensä piilossa pitävien perheenisien ärsytyskynnys siinä laukeaa. Ennuste on huono, kun vastapuolella on testosteroni- ja endorfiinihöyryinen wannabe Miguel Indurain.

Monelta turhalta vaaralta vältytään, kun otamme toisemme rauhallisesti huomioon, annamme tietä.

Uusia kilpapyörillä ajavia ihmisiä on ilahduttavan paljon. Jokainen pyöräilyyn rakastunut antaa toivoa siitä, että Hämeenlinnasta tulisi aito pyöräilykaupunki, ehkä vähäsen parempi paikka elää.