Kolumnit Uutiset

Otteita pahan äitipuolen päiväkirjasta

Kävin katsomassa ala-asteikäisten lasten teatteriryhmän esityksen modernisoidusta Lumikki-sadusta. Kääpiöt olivat rastapipoisia katusoittajia ja Grimmin sedän rinnalla seikkaili oma Lönnrotimme. Yksi roolihenkilö oli kuitenkin täysin ennallaan: Lumikin paha äitipuoli.

Satujen mustavalkoisen maailman lakien mukaan paha sai lopussa palkkansa ja äitipuoli pudotettiin tylysti kaivoon.

Tämä loppuratkaisu oli nuorten näyttelijöiden mielestä täysin oikeutettu, äitipuoli jouti kaikkine kataluuksineen syvyyksiin tekojaan miettimään. Paha saa palkkansa -laki siis toteutui, mutta samalla näyttämöllä todistettiin, että myytti ilkeästä äitipuolesta elää edelleen vahvana.

Vanhemmuutta on useaa laatua. On biologista, juridista, sosiaalista ja psykologista vanhemmuutta. Uusperheissä vanhemmuuden laatuja on monta yhdessä ja samassa perheessä.

Uusperhe perustuu vähintään toisen puolison aiempaan liittoon, josta uusperhekuvioon on tullut mukaan myös lapsia.

Väestöliiton mukaan 53 000 perhettä eli 10 prosenttia kaikista lapsiperheistä Suomessa on uusperheitä. Tästä pääteltynä maahamme mahtuu aika pitkä jono äiti- ja isäpuolia.

Uusperheissä äitipuolet ovat sosiaalisen vanhemmuuden valtuutuksella mukana lapsipuoliensa elämässä. Arjen huoltaja voi puurtaa perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen vaikka kuinka, mutta ilman kasvattajan valtuuksia.

Äitipuolella voi olla sosiaalisesti ja psykologisesti täysi vastuu kodissaan kasvavasta lapsesta, vaikka juridiset velvollisuudet ja oikeudet koskettavat vain lapsen biologisia vanhempia. Jos perheenjäsenten välisiä suhteita katsotaan lain näkökulmasta, niin laki sulkee äitipuolet täysin pois lapsipuolien elämästä.

Myytti pahasta äitipuolesta oikeuttaa lapsipuolet sietämään äitipuolta, jos hän onnistuu olemaan ilkeyden sijasta edes jotenkin mukava. Epäonnistunut ja suuttunut äitipuoli saa tuntea olevansa varsinainen ilkimys ja ikävä ihminen. Perusolettamushan on kiitos myytin, että äitipuoli ei voi olla perustilanteissakaan mukava ja joustava.

Liekö maailmassa lasta, joka ei äitipuolensa edessä vetäisi jossakin tilanteessa esille terävintä korttiaan ja muistuttaisi: sä et ole mun äitini.

Tätä valttia voivat jo pienet taaperotkin vilauttaa esimerkiksi päiväkotiaamujen kiireessä kurahousujensa uumenista. Teinivuosina tosiasia nousee esille ainakin siivouspäivinä tai roskapussin odottaessa eteisessä.

Voiko äitipuoli vastata lapselle tai nuorelle samalla mitalla? Ei voi, sillä vaikka lapsi ei ole oikea lapsi, eikä äitipuoli oikea äiti, niin äitipuoli on siinäkin tilanteessa uusperheensä toinen vanhempi.

Ilkeästä äitipuolesta voi vuosien aikana kasvaa jotakin vieläkin raastavampaa: paha anoppipuoli. Siinäpä ajateltavaa kaikille, joille uusperheen perhekäsitys on tuttu.

Päivän lehti

6.4.2020