fbpx
Uutiset

Oulu kertoo uskottavaa pohjoista kehitystarinaa, Tampere jyllää koollaan ja ihmisarvon teemalla – vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkien hakukirjoista yksi ei täysin vakuuta

Kolme suomalaista kaupunkialuetta jätti tällä viikolla lopullisen hakemuksensa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Oulu nostaa megatrendikseen kulttuurisen ilmastonmuutoksen, Tampere tasa-arvoisen eurooppalaisuuden ja Savonlinna jonkinlaisen yleislupsakan itäsuomalaisuuden, arvioi kaikki hakuopukset lukenut Lännen Median toimituksen päällikkö Matti Posio.
Oulun kulttuuripääkaupunkihanke haluaa saada Euroopan kiinnostumaan ääristään. Oululle halutaan nykyistä enemmän kansainvälistä näkyvyyttä. Zachary Knowles alias Ichabod Fame of Canada esiintyi ilmakitaran soiton MM-kisojen finaalissa elokuussa 2019. Kuva: KIMMO BRANDT

Kolmen kulttuurikaupungin tai oikeammin maakunta-alueen kilpa ei paljon jännittävämmäksi voisi muuttua.

Sen tiedämme, että vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkia valittaessa voittaa suomalainen – mutta onko se Pohjois-Suomen tervalaiva Oulu, Pirkanmaan lokomotiivi Tampere vai sittenkin Savo-Karjalan höyrypaatti Savonlinna?

Uunituoreiden hakukirjojen perusteella on ensi kertaa mahdollista arvioida välivaiheiden sijaan jotakin lopullista ja kouraantuntuvaa.

Oulu, Savonlinna ja Tampere ovat kumppaniensa kanssa kehittäneet hankkeitaan ja hakemuksiaan toista vuotta. Kohtalon hetki koitti huhtikuun toiseksi viimeisellä viikolla, kun kaikkien kolmen oli jätettävä tuskalla ja vimmalla rakennetut hakemuksensa arvovaltaisen kansainvälisen raadin arvioitavaksi.

Samalla pitkään varjellut ideat ja suunnitelmat tulivat julkisiksi. Kuka tahansa voi lukea kaupunkien käsityksiä itsestään ja katsoa, millaisia mielikuvia ja toisaalta konkreettisia rakentamissuunnitelmia kullakin on.

Tärkeää oli näyttää kehitystä aiempiin aikeisiin verrattuna. Ideoiden on pitänyt jalostua, hankkeiden konkretisoitua. Eurooppalaista ulottuvuutta pitää olla, eikä rahoituspohja saa perustua tuulentuville.

Euroopan kulttuuripääkaupungiksi haetaan noin satasivuisella englanninkielisellä kirjalla, joka piirtää hakijapaikan kehittämiselle ajateltua henkistä maisemaa. Kukin opus esittelee paikallista elämänmuotoa ja kulttuuria myös ulkopuoliselle, kuvaa prosessit ja resursoinnin, kertoo miten kulttuuriprojekti nivoutuisi tavanomaiseen elämään ja kaupunkistrategiaan. Taiteellinen ohjelma on kaikilla runsas.

Hauskuutta lukemiseen tuovat rapsakkaat ideat, joita palavereista ja fläppitauluilta pääsee singahtelemaan aina hakemuksiin asti. Savonlinna lupaa käyttää “Myö taataan financing” -rahoitusmallia. Tampere veisi tekemään kylähyppelyä (“village hopping”). Pahimmat kielikukkaset välttävä Oulukin valmistautuu kulttuurinsa scifi-henkiseen aikahyppyyn (“the quantum leap”).

Yleisvaikutelma: Savonlinnan Saimaa-ilmiö

Savonlinnan hakemuskirja on kolmikosta matkailuesitemaisin ja sellaisena näyttävä.

Saimaa Phenomenon avautuu netistä kuunneltavien äänimaisemien myötä. Veden voima, yhdistävät sillat ja itäinen ilo tuntuvat juuri siltä, mitä itäsuomalaisuus muille suomalaisille usein merkitsee: jonkinlaista yleislupsakkaa ja jännittävästi puolihullua järvimaisemaista olotilaa, jossa “nyt mie ruppeen laulamaan ja nyt sie saat sen kuulla”.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Savonlinna tunnetaan höyrylaivoistaan. Sisävesikierroksille on suunnitelmissa viedä myös Euroopan kulttuuripääkaupungin vieraita kesällä 2026. Kuva: KIMMO BRANDT

Savonlinna tunnetaan höyrylaivoistaan. Sisävesikierroksille on suunnitelmissa viedä myös Euroopan kulttuuripääkaupungin vieraita kesällä 2026. Kuva: KIMMO BRANDT

Alueellinen vahvuus tulee selväksi: Savonlinnan rinnalla hakevat Kuopio, Mikkeli, Joensuu ja Lappeenranta, Pohjois- ja Etelä-Savo sekä Pohjois- ja Etelä-Karjala. Höyrylaivojen kaupunki tietää, ettei se yksinään ole megapolis kuin linnassa esitettävän oopperataiteen maailmassa.

Savonlinnan hakemuksessa vilahtelee tiedossa olevaa: korona on sulkenut rajoja, niitä halutaan avata. Sisäänpäin katsovalta tuntuu, kun vauhtia Euroopan huipulle haetaan Aki ja Mika Kaurismäen 1980-luvun alun viinanhuuruisesta rock-dokkarista Saimaa-ilmiö. Kun hakukirja vannoo “me opimme toisiltamme”, alkaa hivenen jo huvittaa, mitä kaikkea voikaan savolainen toiselta oppia.

Yleisvaikutelma: Tampereen eurooppalainen yhdenvertaisuus

Tampereen hakemuskirja maistuu siltä, mitä se onkin: ryhmätyö. Lukiessa ei synny yhtä eheää kertomusta kuin Oululla, jota edesauttaa valmiiksi ymmärrettävä ja selkeä Euroopan villin pohjoisreunan narratiivi.

Tampere on kasvava, monesta maakunnasta tulleiden talenttien sulatusuuni, joka rakentaa rohkeasti ja ponnistelee isoksi eurooppalaiseksi kaupungiksi tässä hankkeessa.

Tampereen rinnalla hakemassa ovat kaikki Pirkanmaan kunnat lukuunottamatta kolmea. Joku voi ihmetellä näiden pienten puuttumista kartalta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tampereen Teatteri (kuvassa vasemmalla) ja muut tunnetut kulttuuri-instituutiot tekevät kasvavan kaupunkiseudun kulttuuripääkaupunkihakemuksesta uskottavan. Kaupunki korostaa hakemuksessaan modernia moniarvoisuutta ja eurooppalaistumisen halua. Kuva: MERJA OJALA

Tampereen Teatteri (kuvassa vasemmalla) ja muut tunnetut kulttuuri-instituutiot tekevät kasvavan kaupunkiseudun kulttuuripääkaupunkihakemuksesta uskottavan. Kaupunki korostaa hakemuksessaan modernia moniarvoisuutta ja eurooppalaistumisen halua. Kuva: MERJA OJALA

Tampereen vahvuutena on reippaasti eurooppalainen, kansainvälinen ja nykyaikainen perspektiivi. Kun Savonlinnan hakukirjassa “lupa olla erilainen” -jakso hätkähdyttää johdattelemalla suomalaiseen sauna- ja kesämökkikulttuuriin, Tampere nostaa esiin todellisen moninaisuuden: kehitysvammaiset, turvapaikanhakijoiden tarinat ja jopa Euroopan rajat ylittävän ihmisoikeusteeman.

Tampereen hakemus ei maistu mainostoimistolta, vaan raa’alta kaupunkikehittämisen realismilta, jonka sisältä pilkistävät lavea kulttuurikäsitys ja lupaus hyvistä sisällöistä. Uutta on Tampereen halu eurooppalaistua arvoiltaan.

Yleisvaikutelma: Oulun kulttuurinen ilmastonmuutos

Oulun kaupunkiorganisaatioon nivoutettu suunnittelutyö on tuottanut yhtenäistä ja puhuttelevaa jälkeä. Tampereen itsenäisempien työryhmien jäljen rosoisuus puuttuu: Oulun hakukirja on sliipatumpi. Oulu yhdistää ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen teemansa taitavasti kulttuuriseen murrokseen, jonka kaupunki kertoo haluavansa. Kovan teknologian ja toimivuuden kaupungille on tekeillä lämmin sielu, Oulu “Full of Soul”.

Oulun hakuyhteistyöllä on mittaa, sillä Pohjois-Pohjanmaalta päädytään Kuhmon kamarimusiikkeihin asti. Lukija alkaa melkein uskoa, että Norjan jylhät vuoretkin ovat oululaista ansiota. Luovat tilat Pikisaareen ja Hiukkavaaran vanhalle parakkialueelle kuulostavat vetäviltä. TechArt ja DigiCult-tyyppiset termit toimivat, eikä ilmastoteema haraa vastaan lumimaisemissa, vaikka konkreettiset kulttuurin ympäristöteot jäävätkin vielä mielikuviksi.

Oulun hakemus enteilee vahvaa kehityspotentiaalia ja näkemystä siitä, että kaupunki voi paljastaa syrjään unohtuneet helmensä ja kirkastaa maalaismaiseksi jääneen kulttuurimaineensa kerralla Pohjolan pääkaupunkisarjaan. Kokonaisbudjettikin on melkein Tampereen suuruinen: Oululla 50 ja Tampereella 53,18 miljoonaa euroa.

Hauskoja poimintoja englannin kielestä

Tampere osoittaa parhaiten ajattelunsa eteenpäin menon.

Aiemmin siellä haluttiin “quality by equality” eli tasa-arvosta laatua. Sittemmin idea kirkastui, ja halutaan olla yhtä Eurooppaa, englanniksi “equally European” eli tasa-arvoisesti eurooppalaisia.

Tampere palastelee katsantonsa kolmeen tasoon: maakunnalliseen kaupunkien ja syrjäseutujen tasapainoon, voimakkaaseen Eurooppa-näkökulmaan sekä vahvaan asemoitumiseen Suomen kakkoskeskukseksi.

Hieman yllättäen Tampereen rinnalle nousee Mänttä-Vilppula, joka tunnetaan Serlachiuksen perinnöstä ja mahtavista museoistaan keskellä suomalaista Hinterlandia.

Oulu kirjoittaa englantia kuin ajattelisi sillä ja välttää olemasta pöljä. Hakemuksessa kerrotaan, että kaiken jälkeen nyt toteutetaan suunnitelmaa C: “Culture, Children, Climate” eli tärkeitä ovat kulttuuri, lapset ja ilmasto. Oulu julistaa olevansa “king of contrasts” (vastakohtaisuuksien kuningas), ja ylimalkaisen kylähyppelyn sijasta Oulun seudulla alkaa kajahdella kyläkulttuurin oma tunnussävelmä, “village anthem”.

Vain kuvien henkilöryhmissä elää monokulttuuri: mustia tai ruskeita ihmisiä mahtuu joukkoon harvakseltaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Oulu suunnittelee kulttuuripääkaupunkivuodelle laajaa musiikkitarjontaa. Kaupungin jo tunnetuista esiintyjistä mainitaan muiden muassa UMK-kilpailija, violent popia esittävä Blind Channel. Kuva: KIMMO BRANDT

Oulu suunnittelee kulttuuripääkaupunkivuodelle laajaa musiikkitarjontaa. Kaupungin jo tunnetuista esiintyjistä mainitaan muiden muassa UMK-kilpailija, violent popia esittävä Blind Channel. Kuva: KIMMO BRANDT

Oulu tuntuu rivien välissä ymmärtävän, ettei kaikki ole mennyt kulttuurikaupunkina vielä ihan putkeen. Juuri siksi hakemuksen visio tuntuu väkevältä. Oulun hakemus on paljon lupaava.

Kulttuuritahto välittyy sympaattisena Savostakin. Saimaa Goes Bauhaus roihauttaa luovuutta liekkiin, mutta mitä kummaa tarkoittaa kulttuuripääkaupungin sanapilvessä “small personal experiences and encounters”. Kun Savonlinnan 28 miljoonan euron budjetti on miniluokkaa verrattuna kilpakumppaneihin, ehkä pieniä henkilökohtaisia kohtaamisia on syytäkin korostaa.

Kuka sitten voittaa ja miksi?

Kulttuuripääkaupunki on tunnettu EU-instituutio, joka takaa arvonimen saajalle tuntuvan lisärahoituksen kulttuuriin ja yhteisön kehittämiseen vuosiksi. Suurin osa rahasta tulee omalta valtiolta, kaupungilta ja paikallisilta yhteistyökumppaneilta, mutta EU antaa sekin panoksensa. Iso osa palkintoa on yhteistyöverkostojen vahvistuminen.

Savonlinna ei ole voittajasuosikki. Sille hakemuksen laatiminen on saattanut olla itsessään arvokas urakka, eikä kukaan kiistä alueen rahoitustarvetta ja potentiaalia.

Oulun ja Tampereen kilpailun voisi kiteyttää niin, että Oulu rakentaa eheämmän ja lumoavamman vision kehitysmahdollisuuksistaan kuin Tampere. Minkä Tampere visiossa jää jälkeen, sen se kuroo kiinni uskottavalla toteutuskyvyllään: jo olemassa olevalla kulttuuritarjonnalla ja rakentamissuunnitelmallakin Tampere kasvaa.

Oulu lupaa vahvistaa kulttuuripuolen kapasiteettiaan, kasvattaa näkyvyyttään ja muuttua rouheaksi yllätysten kaupungiksi, jossa nuorten aikuisten nettomuutto on plussalla eikä kellään ole enää tylsää.

Oulun kärki-ideat kielivät mielikuvituksesta. Nuorena kuolleen tekoälyn tutkijan Timo Honkelan idea konfliktinratkaisusta ja maailmanrauhasta elää Peace Machine -nimellä. Tervakansan oopperasta on tulossa laadukas, ja erityisen kekseliäs on Oulun itselleen hoksaama viitekehys, tervakaupunkien porukka, johon kuuluviksi lasketaan Tukholma, Kööpenhamina, Hull, Liverpool, Marseille, Lontoo ja Cádiz.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tampereen hakemus kulttuuripääkaupungiksi on Tampereen mielentilan ja hallintokulttuurin oloinen. Kunnianhimoa riittää taidemuseon laajennuksesta ihmisoikeuksien ja sananvapauden esiin nostamiseen jopa yli valtiorajojen. Kuva: MERJA OJALA

Tampereen hakemus kulttuuripääkaupungiksi on Tampereen mielentilan ja hallintokulttuurin oloinen. Kunnianhimoa riittää taidemuseon laajennuksesta ihmisoikeuksien ja sananvapauden esiin nostamiseen jopa yli valtiorajojen. Kuva: MERJA OJALA

Aamu Tampereen -kappaleessaan Juice Leskinen riimitteli: “Taakse näyttämön, siellä vaihtuu vaatteet. Oi Tampere, oi kaikki aatteet.” Myös Tampereen hakemus heijastelee paikallista mieltä ja hallintokulttuuria: puhutaan projektien omistajista. Tampere on tosissaan, se on saanut mukaan vahvaa kansainvälistä osaamista ja erinomaisia kumppaneita EU-tason projekteihin.

Savonlinnan hakemus ratsastaa odotetusti Venäjällä, tässä maailmantilanteessa ehkä liikaakin? Kovin vahvaa demokratia- tai ihmisoikeuspainotusta ei tuoda esiin, vaan paino taitaa olla rauhanomaisen rinnakkaiselon ja rajan ylittävän yhteistyön osaamisessa.

Veikkaus tuloksesta

Joko Oulu tai Tampere valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Ratkaisu on arviointiraadin jäsentusinan harkinnassa, eikä häviäjäkään oikeasti tässä häviä – paitsi miljoonarahoituksen verran.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Suomella on kolme erinomaista ehdokasta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Vain yksi voi voittaa, mutta kaikki kolme ovat tehneet hakemuksissaan upean työn. S/S Punkaharju puksuttaa eteenpäin Saimaan maisemissa. Kuva: KIMMO BRANDT

Suomella on kolme erinomaista ehdokasta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Vain yksi voi voittaa, mutta kaikki kolme ovat tehneet hakemuksissaan upean työn. S/S Punkaharju puksuttaa eteenpäin Saimaan maisemissa. Kuva: KIMMO BRANDT

Voittajan nimi julkistetaan 2. kesäkuuta.

Ehdokaskaupunkien hakukirjat ovat kokonaisuudessaan luettavissa verkossa:

Oulu löytyy täältä

Savonlinna täältä

ja Tampere täältä

Kirjoittaja on Lännen Median toimituksen päällikkö, ex-kulttuuritoimittaja ja uuden sananvapaustapahtuman idean kehittäjä. Hakuorganisaatioista itsenäinen hanke on mainittu Tampereen hakemuskirjassa vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi.

Näin kulttuurikaupunki ratkeaa

Euroopan kulttuuripääkaupunki on yksi EU:n tunnetuimmista toimintamuodoista. Kulttuuripääkaupungit saavat tukea EU:n Luova Eurooppa -ohjelmasta.

Suomesta ovat kulttuuripääkaupunkina olleet Helsinki vuonna 2000 ja Turku vuonna 2011.

Vuoden 2026 kulttuuripääkaupungin Suomesta valitsee monikansallinen raati.

Arviointiraadin 12 asiantuntijajäsenestä suomalaisia on kaksi: opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämät Kai Amberla ja Riitta Vanhatalo. Amberlalla on pitkä kokemus kulttuurialan johtotehtävistä. Vanhatalo on kulttuuriperintöalan ja viestinnän asiantuntija.

Lopullinen hakemus oli jätettävä 23.4.2021 mennessä. Oululla, Savonlinnalla ja Tampereella oli ollut vuosi aikaa kehittää aiempia suunnitelmiaan.

Arviointipaneeli vierailee hakijakaupungeissa toukokuun lopussa. Kaupunkivierailun jälkeen kaikki hakijat esittelevät paneelille ohjelmistonsa vielä kertaalleen Helsingissä kesäkuun alussa.

Kilpailun voittaja julkistetaan 2.6.2021.

Menot