Kolumnit Uutiset

Outo vietti vie virkamiehiä

Hauhon ministeri Jari Koskinen (kok.) valisti tiistaina ely- ja avikeskusten virkamiehiä olemaan puuttumatta asioihin, joista he eivät juuri mitään ymmärrä. Työ- ja elinkeinoministeriön ajankohtaispäivillä esiintynyt maatalousministeri ei laskisi keskuksia sorkkimaan sikaloiden ja navetoiden luvittamisia, vaan palauttaisi ne kunnille, joissa selvät asiat sujuvat.

Rohkea mies, sillä suomalaisen politiikan pöytätapoihin ei kuulu naapuripöytiin huutelu, vaan jokainen kiertää vain omaa tahkoaan.

Koskinen on täysin oikeassa, sillä peräti harvinaisiksi käyneet karjatalousinvestoinnit ovat byrokratiassa verrattomia palloteltavia. Virkamiesarmeijaa vastassa on tavallinen, ehkä ainoan kerran elämässään rakentava viljelijä, jota voi kyykyttää ja pompotella miten vain. Kunnissa sentään oli joku tuttu puoltamassa.

Ely- ja avikeskusten ohella tavallisten ihmisten suunnitelmia haittaavat myös Museoviraston mustakaapuiset naiset. Kerrankin erään jo lopetetun pikkukunnan pienen asemankaavan katselmukseen lehahti oikein Helsingistä asti viranomainen, joka oli näkevinään pusikoituneessa pellossa häivähdyksen Vanajaveden laakson ikiaikaista kulttuurimaisemaa. Häntä ei haitannut yhtään tieto, että oikeasti Vanajaveden laaksoon oli matkaa kilometritolkulla.

Vähältä piti, ettei nainen saanut maakunta-arkkitehtiä kelkkaansa. Lyhyen, mutta määrätietoisen kehityskeskustelun jälkeen maakunta-arkkitehti ymmärsi kuitenkin olemassaolonsa tarkoituksen. Nyt alueella asuu onnellisia perheitä kauniissa taloissaan.

Jos virkamies on tyhmä ja laiska, hänestä ei ole mitään haittaa, mutta tyhmä ja ahkera on suorastaan sietämätön.

Ministeri Koskinen ei tykännyt siitäkään, etteivät elykeskukset ymmärrä ihmisiä, jotka muuttaisivat mökilleen pysyvästi. Ongelma tunnetaan kunnissakin. Joissakin virkamiehissä ja poliitikoissa elää outo vietti koordinoida toisten elämää, vaikka pykälät eivät sitä edellytä.

Heille on sietämätöntä, jos kamarin ikkunasta avautuu kaunis järvenselkä. Mielenrauha palautuu, kun ahtaaseen ruutukaavan sullotusta talosta näkyy vain naapurin takapiha tai seinä. Vasta se on tasa-arvoista. Näin ovat ajatelleet leimallisesti ne, jotka istuvat pöydässä puheenjohtajasta katsottuna vasemmalla.

Kunnissa on tehty paljon virkamiestyötä, kun on keksitty tekosyitä, miksi maalle ei saisi rakentaa eikä ainakaan muuttaa kesäpaikkaa vakituiseksi kortteeriksi.

Mitä se kunnalle kuuluu, missä ihmiset haluavat elää? Eivät maaseudun asukkaat odotakaan kuntaa pyyhkimään jokaista nenää, katuvaloja tai aurattua väylää nurkalleen.

Hämeenlinnaan juuri valmistunut uusi rakennusjärjestys on raikas tuulahdus paremmasta huomisesta. Se tunnistaa maaseutualueille rakentamisen eivätkä tonttien vähimmäiskoot ole kohtuuttomia. Kyliin saa tehdä talon vähimmillään 4 000 neliön tontille, taajamien läheisyyteen 3 000 neliön palstalle.

Näillä ehdoilla kyliin voi tulla elämää, ellei ely-keskus sitten intoudu, ministeritason varoituksista huolimatta, värkkäämään valituksia rakennusluvista

Päivän lehti

8.4.2020