Uutiset

Ovatko opettajat vapaata riistaa?

Työrauhaan on oikeus opettajillakin, ilman turvamiehiä ja kevyttä päivittäistä käsiaseistusta.

Opettajien oikeuksiin kuuluu muutakin kuin oikeus pitkään kesälomaan ja niukanlaiseen palkkaan.

Opettaja-lehdessä kerrottu totuus jää koululaisilta ja heidän vanhemmiltaan helposti huomaamatta: opettajakin on vain ihminen.

Kehitys kehittyy ja tieto lisääntyy, mutta perusongelma on yhä sama: koululaiset eivät ymmärretä miksi siellä koulussa ollaan ne muutamat tuskaiset vuodet. Jos itsellä on kurjaa, niin sittenhän pitää olla kaikilla.

Tiina Rantalan ja Soili Keskisen tutkimuksen mukaan lähes 90 prosenttia opettajista on kokenut kiusaamista.

Opettajalta odotetaan paljon. Opettajan on tiedettävä. Onhan hänen osattava opettaa ja mitä sellainen voi opettaa, joka ei tiedä. Sitähän on aivan liian vaikea käsittää.

Jos opettaja osoittaa tietämättömyyttä tai muita vähäisiäkin inhimillisyyden merkkejä, on hän välittömästi vapaata riistaa riiviöille.

Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, vaikka kiusaaja ei itse tiedä mitään. Eihän hänen tarvitse, koska hänen tarkoituksenaan on ylemmyyden osoittaminen täydellisellä tietämättömyydellä. Sanotaan, että tieto on valtaa, mutta ei se aina ole.

Kiusaajalle on rajaton riemu saada opettaja itkemään. Se on lopullinen voitto, joka kirkastaa kruunun. Sen alapuolella ovat punastuminen ja muut vähäisemmät heikkoudesta kertovat merkit.

Kiusaaminen ei tule kysymykseen millään työpaikalla. Opettajan työ ei voi olla poikkeus. Jospa joku rohkea koulukiusattu opettaja veisi asiansa oikeuteen ja saataisiin ennakkotapaus. Tulisi kertakaikkinen stoppi.

Työrauhaan on oikeus opettajillakin, myös yläkoulussa, ja ilman turvamiehiä ja kevyttä päivittäistä käsiaseistusta.

Alaikäisillä varhaisteineillä on jostakin kumman syystä käsitys, ettei kukaan ole vastuussa heidän teoistaan. Kyllä on, jos ei kullannuppu itse vielä ihan kaikesta, niin aina on vanhempi, omainen tai viranomainen.

Eipä ole auvoinen opettajan osa. Vanhemmatkin nimittäin kiusaavat. Koulun ja kodin välinen paljon hymistelty yhteistyö saattaa pahimmillaan olla juuri sitä.

Vanhemmat lataavat verovaroilla ylläpidettyyn koululaitokseen aivan liikaa odotuksia ja sitten olemme niin pettyneitä, niin pettyneitä, jos ne eivät kaikki täytykään.

Mitä, ettekö tiedä kuka olen?!!! Olen sen ja sen vanhempi ja minun asemani yhteiskunnassa on hyvin merkittävä. Juuri Minun lapseni pitää olla teille Kaikkein Tärkein.

Puhu nyt tuollaiselle jotakin luokan työrauhasta ja siitä, että yhteinen etu saattaa joskus höyhenenkevyesti kävellä yksittäisen oppilaan ja hänen mielitekojensa edun yli.

Olen huomannut, että ainakin alakoulussa voi vielä olla hämmästyttävän mukavaa, lapsilla ja jopa opettajalla. Eikä osapuolia haittaa sekään, että opettaja joskus kunnolla huutaa, päinvastoin.