Uutiset

Ovatko vanhukset ihmisiä

Arvostamani Heimo Polvi kirjoitti 2.11.2005 tekniikan mahdollisuuksista vanhusten hoidossa. Tekniikan mahdollisuuksiin tuudittautumisessa on monta uhkatekijää.

Meillä miehillä on muutenkin taipumus ratkoa tilanteita ja ongelmia teknisesti ja fyysisesti. Meidän on helppo auttaa vanhuksia heidän fyysisten tarpeidensa tyydyttämisessä: lämmintä, kuivaa, ravintoa ja teknisiä apuvälineitä.

Toisin on asia, kun meidän pitäisi kohdata vajaakuntoinen henkilö ihmisenä, jolla on oma tahto mutta kenties ei ilmaisukykyä tai suorituskykyä.

Kun pian puemme valitsemamme ihmisryhmät älypyjamiin, jotka seuraavat elintoimintoja ja liikkumista, teemme näistä ihmisistä koneen jatkeita.

Käytössämme ovat jo tunnistimet, jotka ilmoittavat henkilön nousseen pois vuoteestaan, lakanan kastuneen tai jopa tuopin tyhjentyneen. Miten vaivatonta onkaan uuden lähipalvelun työntekijälle mennä ”kuittaamaan hälytys”, laittamaan henkilö takaisin makuulle ja tarvittaessa vaihtaa kuivikkeet. Mutta entä jos henkilö ei haluakaan olla makuulla?

Entä milloin Sinä Heimo otat päällesi älypyjaman? Milloin alistut siihen, että koneet ja vieraat ihmiset seuraavat suolesi toimintaa ja liikkeitäsi kaikkina vuorokauden aikoina? Milloin puolisosi tai lähialueesi vastuutyöntekijä saa alkaa seurata tietokoneella kauppareissusi kulkua, jokaista pysähdystäsi ja jokaista tekemääsi käännöstä hyllyjen välissä, koska kaikkialla vaanii vaara.

Jos et käyttäydy oletusarvojen mukaisesti, valvontalaitteisto hälyttää paikalle ”lähiohjaajat”, jotka palauttavat Sinut normien mukaiseen kaupassa käynnin suorittamiseen.

Entä milloin kodistasi saadaan tehdä ”big brother -talo?” Kylmä kameran silmä seuraa Sinua kaiken aikaa, mitä teetkin ja minne kodissasi menetkin. Oma-aloitteinen videoneuvottelu ei tietenkään riitä, koska saattaahan käydä niin, että et hädän tullen saa laitteistoa käynnistettyä.

Kun elävät hoitajat poistetaan kotikäynneiltä ja miksei laitoksistakin, jää voinnin seuranta pelkän koneen varaan, jonka on tietenkin oltava kytkettynä päälle.

Lääkkeiden jakaminen, laboratoriokokeiden ottaminen ja jo pitkään esillä ollut ruokkiminen koneellisesti tuo väkisinkin mieleen Chaplinin elokuvat.

Mutta lupaan tulla katsomaan Sinua Heimo, kun päiväsi ovat normitetut koneiden tahtiin: suolensiivouskone, makuuhuoneen automaattipuhdistus ranskalaisen wc:n tapaan, punnitus ja verenpaineen mittaus sovittuun kellonaikaan mennessä, vakuumipakatun terveysaterian syöminen määrättynä kellonaikana (kone varoittaa ruuan olevan kuumaa), lääkkeiden otto määräaikoina, nesteytys määräaikoina, siirtyminen pois automaattisesti puhdistuvista huonetiloista määräaikoina jne.

Tämäkö vähentäisi turvattomuutta, yksinäisyyttä ja pelkoa? Kokeile ja kerro meille tuntemuksistasi.

Hannu Malkala

matkailutyön tekijä

Hämeenlinna