fbpx
Kolumnit Uutiset

Päättäjät pyllistävät sivistykselle

Hämeenlinnan lasten ja nuorten lautakunta päätti, äänestyksen jälkeen, uhrata lukiolaiset homekoulujen alttarille. Ihmisuhriin päädyttiin, kun jatkuvien sisäilmakriisien nurkkaan ajamat virkamiehet eivät enää jaksa hakea muita vaihtoehtoja.

Olisi vihdoin rehellistä sanoa asia jo selvästi, eikä vain vaivaantuneesti kieriskellä ja antaa lukiolaisille ja muille kahden lukion yhdistämistä vastustaville sellaista mielikuvaa, että mielipiteen ilmaisuilla olisi jonkinlaista väliä.

Nyt on ilmeisesti tultu tien päähän, eli virkamiesten mitta on täysi, ja päättäjät rimpuilevat perässä. Uusi suurlukio perustetaan vaikka väkisin Myllymäen tiloihin, kun ne jäivät kaupungille käteen ammattikorkeakoululta. Valtuustolla on tosin vielä asiassa valtansa.

Rahan sanelemassa tilapaletissa kärsijöitä ovat lukiolaiset. Se kertoo, paitsi pakkotilanteesta, myös äärimmäisestä lyhytnäköisyydestä. Seinät sanelevat, ja yleissivistys joutaa päättäjien linjan mukaisesti vain yhteen paikkaan: vessanpyttyyn.

En puhu nyt vain perinteestä. Lyseon ja Kaurialan lukioissa on sitä molemmissa yllin kyllin. Perinne ei kuitenkaan yksinään tuo niille elämisen oikeutusta. Siitä, miten asiat ovat ennen olleet, ei voi ikikulua David Humea (1711–1776) mukaellen johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla.

Pääkysymys kuuluu, miksi pitää ehdoin tahdoin rikkoa toimivaa ja arvokasta? Ovatko sitten asiat hyvin, kun kaikilla on tasaisen huonosti?

Molemmat lapseni ovat opiskelleet mainiossa Kaurialan lukiossa. He saivat hyvät, sivistävät eväät jatko-opintoihinsa. Toinen opiskelee filosofiaa Leuvenin yliopistossa Belgiassa ja toinen Turussa uskontotiedettä. Molemmat oppiaineet ovat juuri niitä, joista ei valmistuta suoraan ammattiin, vaan opiskelijan pitää etsiä juuri se oma ja ehkä oikea tiensä. Epävarmuudellekin on jätettävä aina tilansa.

Lukio ei ole läpäisylaitos, joka suoltaa putkestaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti materiaalia työmarkkinoiden tarpeisiin. Raha, tuottavuus ja kilpailukyky eivät ole kaiken mittareita.

Tarvitaan omilla aivoillaan ajattelevia humanisteja, jotka tuntevat, yhdistelevät, oivaltavat, kenties tietävät ja jossakin vaiheessa ymmärtävät.

Insinöörillekin on hyvä jonkun olla jonkun kertomassa, kun tämä istuu syvällä suossa. Muuten insinööri luulee housujensa muuten vain kastuneen.

Menot