Uutiset

Paavillista nokkapokkaa

Tämän kirjoitelman takia saan mahdollisesti 1,1 miljardin ihmisen vihat niskoilleni… toisaalta, samaisen 1,1 miljardin ihmisen tunnustama uskonto herätti minussa vihaisuutta kieltäessään ammoisina aikoina nuorelta interrailaajalta pääsyn Rooman Pietarinkirkkoon epäsopivan vaatetuksen perusteella. Tasoissa siis ollaan.

Hieman vakavammin äänenpainoin: kun paavilla ja Vatikaanilla on ollut kanttia moittia kaltaisiani vääräuskoisia maallistumisesta, niin eikö heidän pitäisi pystyä – tasapuolisuuden nimissä – vastaamaan maallisuudesta kumpuavaan rationaaliseen kummeksuntaan? Toisin sanoen: avata silmänsä.

Paavin vaali on aina salainen. Siitä ei puhuta julkisesti, eikä vaalikampanjoita käydä. Ainakaan näkyviä.

Luottaisitko sinä kolmen viikon kuluttua vanhaan miesjohtajaan, jonka olemassaolosta, ajatuksista puhumattakaan, et ehkä tässä vaiheessa tiedä hölkäsen pöläystä? Kyse on sentään lähes joka viidennen maailman kansalaisen ykkösmiehestä, vaikkakin hengellisestä.

Vaalin jälkeen äänestysliput poltetaan, ja uuden paavin valinnasta kerrotaan tuikkaamalla rakennuksen piipusta ulos valkoista savua.

Eikö todisteiden polttaminen ja aikamoisen tulkinnanvaran jättävä tapa viestiä vaalituloksesta sovi paremmin kivikaudelle, tai jollekin toiselle planeetalle, kuin tämän päivän informaatiomaailmaan? George W. Bush tosin saattaa olla eri mieltä.

Paavinvaalin edustuksellisuuskin houkuttaa kyseenalaistamaan. Rooman uuden piispan valitsee 117 kardinaalia, joista kaksi kolmannesta on eurooppalaisia ja yksi kolmannes italialaisia. Näillä voimin päätetään siis miehestä, jonka johdattamista joukoista kaksi kolmasosaa asuu Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

Joukkotiedotusvälineet ovat näyttäneet meille, kuinka katolinen väki rukoili paavin puolesta. Rukoili mitä? Kovasti sairas mies eli sentään 84-vuotiaaksi, eikä kukaan voine kieltää, että työkyvyssään oli jo pitkään toivomisen varaa. Ellei työksi lasketa poptähtimäistä vilahtelua ikkunoissa ja piipahduksia parvekkeelle.

Paavin sielulla ei liene minkäänmoista hätää. Jos ei itse pyhä isä pääse taivaaseen, niin ei kukaan. Sen sijaan Afrikasta löytyisi muutamakin AIDS-vauva, jotka todella tarvitsevat esirukoilijoita. Ja vielä kipeämmin salamyhkäisen ja sikarikkaan Opus Dei -organisaation dollareita.

Puolassa, Karol Wojtylan synnyinmaassa, radioasemat alkoivat soittaa John Lennonin Imagine-kappaletta, kun tieto lopun lähenemisestä levisi. Omalaatuinen biisivalinta. Beatles-yhtyeen aikoina Lennon-vainaa tokaisi bändin merkityksestä: olemme suositumpia kuin Jeesus. Tuskin katolisen kirkon doktriinien mukaista puhetta.

Viime päivien paavikirjoittelussa vain yksi pieni yksityiskohta on herättänyt maallistuneessa mielessä ymmärrystä. Paavi Johannes Paavali II halusi sairaalan sijasta kuolemaan omaan kotiin. Kukapa meistä ei.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi