Kolumnit Uutiset

Paavin suojeluksessa yli vuoren

Tulipa mieleen lentokoneen hätälaskusta Samaraan, että olimme kahden nunnaystäväni kanssa samanlaisessa tilanteessa taannoin.

Lennettyämme toistakymmentä tuntia kohti etelää, Lufthansan koneesta loppuivat sähköt ja jouduimme jäämään Nairobin kentälle Keniaan.

Ei jäänyt paljosta kiinni, sillä tunnin kuluttua olisimme olleet määränpäässämme Dar es Salaamissa.

Tietysti harmitti, mutta olimme tyytyväisiä, ettei sähkö loppunut jossain keskellä Saharan autiomaata, jonka olimme juuri ylittäneet.

Lentoyhtiö lupaili jatkoyhteyttä ennemmin tai myöhemmin.

Tietysti oli yö. Pötkötettyämme penkeillä ja lattialla muutaman tunnin, tuli jano.

Kentällä oli auki vain yksi baari. Sieltä myytiin vain olutta, paikallista Tuskeria. Sehän ei ollut ongelma. Roomalaiskatolinen kirkko suhtautuu suopeasti a-juomiin, ja nunnaluostarin kahvilakin myy niitä.

Siemailimme nunnien kanssa muutaman oluen.

Onneksi, sillä muuten emme ehkä olisi uskaltaneet paikallisen lentoyhtiön tarjoaman korvaavan lentokoneen kyytiin. Jatkoyhteytemme näytti kovin pieneltä Lufthansan jumbon vierellä.

Vaikka osa porukasta jäi Nairobiin, penkkejä oli vähemmän kuin meitä matkustajia.

Siihen löytyi luova ratkaisu, sillä loput matkustajat pääsivät retkituoleille keskikäytävälle, jossa oli myös osa matkatavaroista.

Vähän jänisti, mutta nunnat sanoivat, että Jumala pitää huolen omistaan.

Huomautin, etten kuulu minkään lajin seurakuntaan ja erityisesti heidän paavinsa toimii mielestäni täysin vastuuttomasti esimerkiksi ehkäisyä koskevissa kysymyksissä.

Nunnat arvelivat, että armoa piisaa tällaiselle syntisäkillekin, jos niin on tarkoitettu. Päätin luottaa siihen tai ainakin tuuriin.

Ehkä olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta tuntui, että koneen siivet räpyttelivät, kun se yritti yli Kilimanjaron. Se on Afrikan korkein vuori ja sijaitsee Nairobin ja Dar es Salaamin välissä.

Hyvin se kuitenkin meni. Aamuksi päästiin Dar es Salaamiin.

Kentällä ei odottanut yhtään iltapäivälehden toimittajaa kärkkymässä kiukkuisia lausuntoja.

Sen sijaan luostarin kuoro oli odottanut meitä koko yön ja kajautti ihanat kiitoshymnit, kun vihdoin astuimme pois koneesta hikisinä ja vaatteet rytyssä.

Matkatoimistoon ei voinut valittaa, koska liput oli ostettu suoraan lentoyhtiöltä. Ja miksi olisimme valittaneet?

Satoi ja pääsimme nunnaluostariin nukkumaan.

Myöhemmin matkalla tapasin ystäväni, joka silloin työskenteli Lufthansaa paikkamaan tulleen tansanialaisen lentoyhtiön lääkärinä.

Hän kertoi, että meidät menestyksellisesti Kilimanjaron yli nostanut lentäjä oli hälytetty tehtävään suoraan yökerhosta. Onneksi emme tienneet sitä.

Päivän lehti

31.3.2020