fbpx
Uutiset

Paavo Kitusen pilli ei hiljene

Paavo Kitunen ja Jouko Uschanoff ovat paikalla melkein aina, kun Hämeenlinnassa pelataan lentopalloilun sarjaotteluita.

He hoitavat valtaosan tuomaritehtävistä naisten Ykkössarjan ja Kakkossarjan ja miesten Kakkossarjan otteluissa Elenia-areenassa. Muutakin vihellettävää kokeneilla lentopallomiehillä riittää.

Uschanoff on myös HPK:n hommissa naisten liigaotteluissa. Kitunen seuraa ne melkein aina katsomon puolelta.

Ensi keväänä 70 vuotta täyttävän Kitusen pilli ei hiljene ensi kaudellakaan. Hän on päättänyt jatkaa lentopallotuomarina niin pitkään, kun terveyttä piisaa ja näkö säilyy hyvänä.

Hämeenlinnalaiselle lentopalloilulle Kitusen päätös on hyvä kustannussyistäkin. Hämeenlinnassa on nimittäin kova pula lentopallotuomareista. Toisaalta paikallisille seuroille on taloudellisesti edullisempaa, kun tuomarihommat ovat kotikaupungin viheltäjien harteilla.

– Tuomaritilanne on katastrofaalinen Hämeenlinnassa ja koko Suomessa. Kursseja on yritetty järjestää, mutta ei niihin ole löytynyt osallistujia, Kitunen tuumaa.

Hän sanoo suoraan, ettei tuomarihommia tehdä rahan takia, vaikka pienen korvauksen tuomarit lajistakin riippumatta saavat.

– On tehty päätös, että entisille pelaajille luodaan nopeutettu tie lentopallon yläsarjoihin. Varmasti entisellä pelaajalla onkin tietty etu tuomarihommissa. Silti kaiken a ja o on sääntötuntemus. Lentopallotuomari tarvitsee myös hyvää henkistä ja fyysistä kuntoa.

Kitunen ottaa esimerkiksi tällä kaudella pelatun HPK-akatemian ja Raision Urheilijoiden naisten Ykkössarjan ottelun.

– Peli päättyi 3–2 ja peliaikaa käytettiin 2,5 tuntia. Pisteet menivät tasan 101–101 ja vihellyksiä oli yli 200. Terävänä piti olla koko ajan, sanoo Kitunen.

Tuomarina työskentelemistä Kitunen pitää hyvinkin mielenkiintoisena.

– Tuomarin on oltava jämti, rauhallinen ja oikeudenmukainen. Motivaatio ja asenne ratkaisevat. Olen ajatellut, että voin sitten lopettaa, kun en tee virheitä.

Aina silloin tällöin valmentajat – ja myös pelaajat – käyvät kuumana kuin hellan koukku tuomarin ratkaisuista.

– Ei savua ilman tulta. Myönnettävä on, että joskus myös valmentajat ovat oikeassa. Jos tuomio on väärä, se pitää muuttaa. Silti tuomarin sana on aina laki, Kitunen painottaa.

Kitunen on tuominnut lentopallo-otteluita neljällä vuosikymmenellä ja kaikilla sarjatasoilla. Takana on tuhansien otteluiden tuomitsemisputki. Hänet on palkittu ansioistaan ja töitä on ollut myös maaotteluissa. Pääsarjatuomarina ura huipentui naisten Suomen cupin loppuotteluun.

Lajin ruohonjuuritaso on tullut myös Kituselle tutuksi.

– Edesmennyt Eero Virtanen pyysi aikoinaan minua puulaakitoimintaan. Tuomitsinkin satoja puulaakipelejä. Ne kehittivät valtavasti myös tuomaria. Junioripelejä vihellän yhä mielelläni. Niissä näkee urheilua aidoimmillaan ja parhaimmillaan.

Oman urheilijan uransa Kitunen teki kuitenkin jääkiekossa ja jalkapallossa. Kaurialan pojalle se oli itsestään selvyys.

– Asuin Parolantie 15:ssa. Samassa talossa asuivat Lainesalon Asseri (Lenni), Niemisen Pepita (Pertti) ja Antsa (Antero) ja myöhemmin Hietasen Hidu (Aarno). Se johti minut tietysti jääkiekkoiluun. Pelasin kaikki juniori-ikävuodet HPK:ssa ja aikuisiällä siirryin Tarmoon. Siirtoon ei liittynyt dramatiikkaa. Valtaosa kavereistani pelasi Tarmossa. Pelasin suomensarjaa ja maakuntasarjaa, kunnes Tarmo lopetti jääkiekkojaostonsa vuonna 1975. Siihen lopetin minäkin jääkiekon. Kesät pelasin jalkapalloa Tarmossa, hän selvittää.

Lentopallo oli Kituselle tuttu laji, totta kai näin Hämeenlinnassa. Hän seurasi katsomosta, kun Kajastus taisteli mestaruussarjassa mitaleista vuosi toisensa perään ja juhli neljää peräkkäistä mestaruutta.

– Päätin, etten jää sohvaperunaksi, vaan minun on löydettävä jokin urheilulaji. Sitten perustettiin lentopalloseura Mikasa ja lähdin mukaan. Pelasimme Nelos- ja Vitossarjassa ja se oli mukavaa.

Mikasan kautta Kitunen löysi myös tuomaritoiminnan.

– Kari Anttonen oli tuomarikouluttajana ja hän houkutteli minut siihen toimintaan. Hän piti minulle yksityisen koulutustilaisuuden ja viikon kuluttua minulla oli nelosluokan tuomarikortti. Tarkoitus oli, että kortin omistavana voi tuomita oman seuran otteluita, mutta homma veikin koko käden. Kolmannen luokan kortti tuli vielä helposti, mutta seuraavat tasot olivat jo vaikeampia. Tein kuitenkin töitä asian eteen, kertoo Kitunen, joka oli pääsarjoihin edellyttävien tuomarikurssien priimus. HäSa

Asiasanat

Menot