Uutiset

Paavo Orre ja vanhat uuninluukut ovat erottamattomat

Kaatopaikkareissu poiki harrastuksen, joka on levinnyt jo kolmeen varastoon. Paavo Orteen näpeissä vanhat uuninluukut saavat uuden elämän.

Valurautaiset uuninluukut ovat kuin kirjat hyllyssä Paavo Orteen entisessä autotallissa.

Autotalli ei ehtinyt kauan toimittaa sille kuulunutta virkaa, sillä kun Orre rakensi taloaan käväisi hän viemässä rakennusjätettä kaatopaikalle. Samalla reissulla hän huomasi, että kaatiksella oli kasa vanhoja uuninluukkuja.

– Ajattelin, että onpa kauniita luukkuja ja otin ne mukaan.
Kaatopaikkareissusta on noin 24 vuotta. Autotalli ei kuitenkaan pitkää aikaa riittänyt vanhoille luukuille. Nykyään luukkuja on varastoituna myös kahteen eri varastoon. Yhteensä luukkuja on 700-800 kappaletta. Uniikkiyksilöitä niistä on reilut 250.

– Tuli vain tunne, että ne ovat ihania ja alan kerätä niitä, Orre kertaa.

Nyt uuninluukut ovat jo pieni bisnes, sillä Orre kunnostaa ja myy uuninluukkuja. Tosin uniikkikappaleistaan hän ei luovu.
Listalla on vielä noin 100 luukkua, jotka Orre haluaisi kokoelmiinsa. Suosikkeja ovat koristeellisesti kuvioidut valurautateokset.

– Kun näen, että luukun tekemiseen on nähty vaivaa, ajattelen taiteilijaa, joka sen on tehnyt.

Orteen vanhimmat uuninluukut ovat 1800-1900-luvun vaihteesta. Nuorimmilla luukuilla on ikää 50 vuotta.

Romuliikkeet ovat aarreaittoja
Orre on ollut vuoden eläkkeellä. Hän työskenteli ammattikoulun opettajana hiuspuolella.

– Olin kerran kuntoutuksessa, mutta en ehtinyt kaikille luennoille, kun piti kiertää paikkakunnan romuliikkeitä, Orre nauraa.

Romuliikkeet ovatkin aarreaittoja, joista voi tehdä hyviä löytöjä. Peltiluukut eivät kuitenkaan uuninluukkujen keräilijää kiinnosta.

Orteen asiakkaita ovat vanhoissa taloissa asuvat ihmiset, jotka haluavat tulipesiinsä myös iäkkäät luukut.

– Paljon on ihmisiä, jotka hakevat ja hakevat sopivaa luukkua. En minä tiedä ketään muuta joka keräilisi luukkuja.

Orre sanoo, että ei kannata huolestua, vaikka uuninluukku olisi huonossa kunnossa. Valurauta kyllä ruostuu, mutta ei syövy. Hiekkapuhaltamalla, pinnan uusimisella ja uusilla vetimillä vanhoistakin luukuista saa kuin uusia.

Vaimo ymmärtää Orteen harrastuksen, mutta yhteisesti on sovittu, että uuninluukkuja ei saa pihamaalla lojua.

– Sitä se vaimo kauhistelee, jos joskus muutamme, minne kaikki luukut viedään.

Kun pitää luukuista, pitää tykätä myös tulesta.

– Kyllä se paikkansa pitää. Meillä on kotona viisi tulipesää. Tulen katselemiseen ei ikinä väsy. (HäSa)