Uutiset

Pahinta on voimattomuus

Professori Matti Virén arvioi kirjassaan ”Valta kunnassa” kunnallispolitiikan nykytilaa. Arviot eivät ole imartelevia menettelytavoille, jotka pieni eliitti on halunnut ottaa käyttöön. Hän puhuu kaveriporukoista. Tämä elitistinen kaveriporukka on olemassa myös Hämeenlinnan kunnallisessa hallinnossa ja politiikassa.

Kaveriporukka on valittuja ja he pyörittävät asioita juuri sillä etiikalla ja moraalilla, joka pöyhkeille itsevaltiaille on tyypillistä. Ei tarvitse kuunnella ketään, ei tarvitse perustella mitään. Saa olla ylimielinen. Saa sylkeä silmille tyhmiä luottamushenkilöitä. Tyhmyys on osoitettu heidän mittareillaan.

Heillä on lakeijansa, hiljainen ja nöyrä joukko, joka ei uskalla kyseenalaistaa mitään. He istuvat kerta toisensa jälkeen kokouksissa sanomatta mitään. He vaikenevat, koska ovat menettäneet vapautensa olla jotakin mieltä.

Vapaus menee, kun on kiitollisuuden velassa. Velka syntyy, kun saa erityiskohtelua osakseen. Saa hyvällä palkalla tehtäväkseen projektin, jota kukaan ei tarvitse. Saa palkkiopaikan, kun ei enää selviydy työstä, jota tarvitaan. Pistää hiljaiseksi ja toisaalta kärkkääksi arvostelemaan niitä, jotka peräävät perusteluja.

Velkaa syntyy, kun ilman turhan tarkkoja pätevyysvaatimuksia ja julkista hakua saa itselleen, sukulaiselleen tai salarakkaalleen oivan vakihomman. Velkaa syntyy, kun läpisormien katsotaan asioita, joista toiset joutuvat tilille. Niin se on.

Päätöksiä on delegoitu virkamiehille, mikä sinänsä on tarkoituksen mukaista. Mutta virkamies-päätökset tulee rajata selkeästi ja saattaa tiedoksi luottamushenkilötaholle. Silloin säilyy sisäinen kontrolli ja vältytään mielivallalta, jossa kuntalaisten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukainen kohtelu näyttää unohtuvan.

Kuulun ihmisenä ja luottamushenkilönä paarialuokkaan näiden vallankäyttäjien silmissä. Ymmärrän sen. Joitakin kohtalotovereita on valtuustossa. Tarkastuslautakunnan jäsen, valtuutettu Liisa Hallila (kesk.) yritti juuri saada vastausta erääseen yksittäispäätökseen lehdistössä. Meille ei tarvitse vastata koko totuutta, kun asiallisesti kysymme perusteluita. Ei lopputuloksen tarvitse muuttua, mutta totuudelliset perustelut pitää osata antaa. Se on vähimmäisvaatimus virkamiehelle. Luottamushenkilön oikeus on kysyä.

Pahinta on voimattomuus. Vaikka voidaan osoittaa epäkurantti toiminta, niin mitään ei tapahdu.

Olet vain hankala. Ollaan tilanteessa, jossa mihinkään ei voi luottaa. Voi olla, että valmistelu on luottamuksen arvoinen. Yhtä hyvin se ei sitä olekaan.

Helena Anhavan sanoin: ”Vapaus on vapautta reagoida vääryyteen.”

Vapauttani vaalien:

Lea Savolainen

valtuutettu (sd.)

Hämeenlinna