Kolumnit Uutiset

Pahoitetun mielen kuva

Toimitus sai äskettäin sähköpostia. Aikuinen oli kirjoittanut sen omalla nimellään. Viestiä ei ollut kirjoitettu tunnevyöryn kourissa, sen sävy oli hyvin asiallinen.

Sisältö jakaantui kahteen pääpointtiin. Kirjoittaja oli pahoittanut mielensä siitä, että hänestä ja hänen seurassaan olleesta lapsesta oli ollut valokuva Hämeen Sanomissa. Vaikka aikuinen tiesi, että julkisessa tilassa saa kuvata vapaasti, hän moitti lehteä epäammattimaisuudesta.

Jos jutuntekotilanne olisi ollut rauhallisempi, kirjoittaja olisi tullut sanomaan toimittajalle ja valokuvaajalle, ettei halua kuvia itsestään ja lapsesta lehteen. Jos ympäristö olisi ollut pysähtyneempi, olisi toimittaja käynyt kysymässä kuvattujen nimet, jolloin aikuinen olisi voinut kertoa tahdostaan. Tilanne ei ollut hektinen, mutta sen verran eläväinen, että kumpikin jos-tilanne jäi toteutumatta.

Lehdessä julkaistiin kuva, josta aikuinen oli todennäköisesti tunnistettavissa, lapsen kasvot jäivät pimentoon. Valokuvan varsinainen fokus oli sisätilassa ja kolmannessa henkilössä, jonka nimi myös mainittiin.

Kuvien ottamista ja julkaisemisesta säätelevät Suomen perustuslaki, rikoslaki, henkilötietolaki, hyvä lehtimiestapa ja journalistin ohjeet.

Lehden lähtökohta on aina, että ihmiset haluavat olla nimineen kaikkineen kuvissa, joita heistä julkaistaan. Lait edellyttävät, että kuvan julkaisu ei saa aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä eikä kuvaustilanne sinänsä saa olla loukkaava.

Takertumatta enempää yksittäiseen sähköpostiviestiin, herää kysymys, mitä on tapahtunut suhteellisuudentajullemme? Onko se tallautunut ylivarovaisuuden ja korostuneen kontrollihalun jalkoihin?

Huono tukkapäivä on yhtä pätevä syy kieltää kuvan julkaisu kuin jokin henkilökohtainen vakaumus tai yleinen haluttomuus esiintyä kuvissa, mutta joka kerta, kun astumme kodin yksityisyyttä suojaavien seinien sisältä ulos, on olemassa mahdollisuus lehtikuvaan joutumisesta.

Tiettävästi Suomessa kukaan ei ole lähtenyt hakemaan korvauksia siitä, että on näkynyt tavanomaisessa lehtikuvassa, joka on otettu ilman henkilön lupaa.

Kirjailija Tuomas Kyrö on auttanut kehittämään mielensä pahoittamisesta suomalaisten kansallislajin, mutta kannattaisiko omat energiat suunnata ikävän tunnetilan sijasta mieluummin vaikkapa lehden sivun kääntämiseen?

Kiitos sähköpostiviestistä.