Kolumnit Uutiset

Paikallinen sopiminen ei pakolla onnistu

Keskusjärjestötasolla yritetään edistää paikallista sopimista.

Lainvalmistelu ja neuvotteluihin liittyvä retoriikka kielii perusongelmasta: luottamuspulasta.

Suomessa ihmetellään, miten Ruotsissa siirryttiin paikalliseen sopimiseen ilman kipuilua. Samoin kävi Saksassa vuosikymmen sitten.

Kyse on siitä, että molemmissa maissa etsittiin ensin ne kipukohdat, jotka paikallisen sopimisen tiellä olivat. Ne oli lopulta helppo löytää. Jos työntekijät kokevat, että neuvoteltaessa syntyy aito ja tasavertainen tilanne, on jo paljon voitettu.

Kolme vuosikymmentä sitten Ruotsissa otettiin työntekijöiden edustajat mukaan päätösten valmisteluun, jolloin esityksissä näkyi työntekijöiden näkökulma. Työntekijät suhtautuvat päätöksiin aivan eri tavalla, kun heidän edustajansa ovat niitä rakentamassa.

Paljon luottamuksesta ja hyvästä sopimisen hengestä kertovat myös laittomien lakkojen tilastot. Ruotsissa niitä on vuodessa muutama, meillä toista sataa.

Naapurimaassa työntekijöiden näkemys on edesauttanut myös työnkulun kehittämistä, uuden tekniikan soveltamista tuotantoon ja ylipäätään tuottavuuden nostamista.

Hyvin samanmoista kehitystä on tapahtunut Saksassa.

Paikallinen sopiminen vaikuttaa merkittävällä tavalla mainittuun kehitykseen.

Suomessa asenteet ja sitä kautta sopimuskulttuuri laahaavat vuosikymmeniä naapurimaan perässä. Meillä ei ole edes pyritty rakentamaan luottamuksen ilmapiiriä.

Pikemminkin kehitys kulkee koko ajan takaperoiseen suuntaan.

Jos ensimmäiseksi lauotaan, että sopimusten yleissitovuus tulee purkaa ja vastapuolelta lyödään kova kovaa vastaan, tulehdutetaan jo valmiiksi huonoa ilmapiiriä.

Luottamusta ei herätä myöskään Elinkeinoelämän keskusjärjestön EK:n tyly linja: työntekijöillä ei ole asiaa yritysten hallituksiin tai muihin johtoelimiin.

Monet yritysjohtajat tosin ovat toista mieltä. Viimeksi entinen telakkapomo Martin Saarikangas komppasi tätä ajatusta.

Eväät paikallisen sopimisen edistämiseen ovat tiedossa, mutta niitä ei haluta käyttää oman valta-aseman takia.

Uskotaan pakkoon ja yritetään pikavoittoja, kuten yleissitovuuden purkua.

Sen purkajana toimii vain luottamus.

Tuon tulisi kovakalloisimmankin työmarkkinajohtajan ymmärtää.