Julkaistu: 30.11.2017 22:20
-
Päivitetty: 01.12.2017 13:01

Analyysi: Pitäisikö Antti Pennasen saada potkut?

  • Antti Pennasen HPK:n kausi on mennyt odotuksiin nähden penkin alle. Kuva: Pekka Rautiainen
    Antti Pennasen HPK:n kausi on mennyt odotuksiin nähden penkin alle. Kuva: Pekka Rautiainen

Tässä marras- ja joulukuun vaihteen paikkeilla tavataan viimeistään antaa potkut jollekulle päävalmentajalle Liigassa. Suurin paine tällä hetkellä taitaa kohdistua Vaasan Sportin Tomek Valtoseen. Kuparisaaren jäähallissa fanit, seura ja järjestysmiehet joutuivat kahakkaan, kun kannattajat ottivat esiin paljon puhuvan plakaatin: Tomek ulos.

HPK:n käsillä oleva kausi ei ole sujunut likikään odotusten mukaan. Pitäisikö päävalmentaja Antti Pennaselle antaa potkut?

Mielestäni kovin kevein perustein ei yltyleensä pidä lähteä päävalmentajaa erottamaan.

Ymmärtääkseni Vaasassa tilanne on päällä sen tähden, että meneillään on jo Valtosen neljäs kausi Sportin peräsimessä eikä sinä aikana joukkueen pelillinen prosessi ole edistynyt oikeastaan yhtään.

Tulkintani mukaan ongelma on ollut siinä, että apuvalmentajat Valtosen ympäriltä ovat tulleet ja menneet joka kausi. Sellaista seppää ei nykyään olekaan, joka yksin hallitsee pelin kehittämisen prosessin.

 

Antti Pennanen ei ole syypää siihen, että noin kaksi vuotta sitten Tommi Kerttula veti perinpohjaisen analyysinsa jälkeen hakemuksensa pois Kerhosta; Kerttula ei ollutkaan käytettävissä seuraan perusteilla olleeseen urheilujohtajan tehtävään.

Urheilujohtajan puuttuminen on nyt ydinsyy siihen, että Pallokerho ja sitä mukaa päävalmentaja Pennanen uivat syvissä sameissa vesissä.

Pennanen on saanut tuta huippu-urheilun ihanuuden ja kamaluuden laidasta laitaan hyvin lyhyessä ajassa. Matka viime sesongin ylistetystä gurusta tämän kauden tavalliseksi kuolevaiseksi on ollut salamannopea.

Kaikesta näkee, että nerokas nuori päävalmentaja jäi liian yksin muhimaan suuressa erinomaisuudessaan viime kauden yli odotusten menneen kauden jäljiltä.

Pidän Pennasen viime sesongin suoritusta päävalmentajana yhtenä parhaista, mitä on 2010-luvulla Liigassa nähty. Ja, kun huippu-urheilun heiluri heilahtaa, niin se heilahtaa: päättymässä olevan syksyn ajan Pennanen on ollut huomattavasti alle keskinkertainen liigavalmentaja.

Vuosi sitten HPK iski puskista. Joukkueessa oli hyvä sekoitus kokemusta nuoruutta, Pennanen peluutti hieman muista poikkeavaa lätkää ja keväällä seurajohto vielä avitti (tai pakotti, miten vain) menestystä lisäsatsauksilla pelaajistoon. Vanhinko vain, että tuosta kaikesta sitten vedettiin väärät johtopäätökset.

 

Nyt pelaava joukkue on koottu miten sattuu, ja valmennusjohdon analyysi siitä – muun muassa kevään JYP-sarjan sisällöiltä silmät ummistaen – , että viime kauden pelitavalla ja jopa sitä vielä hieman yhyttämällä pärjäisi toistamiseen, meni pahoin pieleen.

Alleviivaan sitä, että kaikki tähän mennessä Pennasen aikakaudella nähty ei sijaitse seurajohdon puolelta millään säällisellä jääkiekkojatkumon kestävällä strategisella pohjalla.

Päävalmentaja Pennanen on varmasti tehnyt parhaansa, ja ylikin, mutta ison organisaation asiat eivät koskaan saisi olla yksien aivojen varassa, uskottiin niiden sitten olevan kuinka ylivertaiset tahansa. Urheilu näpäyttää aina takaisin, jos lämpimän myötätuulen perusta ei sittenkään ole kaikkineen kunnossa, ja jos tuota myötätuulta tulkitaan väärin.

Pelitavan suhteen Pennanen on muutosvalmentamisen teoillaan jo myöntänyt, että kauden alun pelikirja oli väärä. Vaan viime aikoina Pennasen määrätty kokemattomuus näin kovista paikoista on alkanut paistaa huolestuttavasti läpi.

Muutosvalmentamisen prosessi, siis prosessi, johon joutumisen syypää Pennanen pitkälti itse on, ei onnistu ilman pelaajien täyttä panosta. Pennanen on alkanut heittää pelaajiaan rumasti bussin alle tappioiden jälkeen.

Pitkä analyytikon kokemukseni on johtanut tähän havaintoketjuun: ensin ilmaantuu pelillisiä vaikeuksia; sitten sarjataulukko alkaa näyttää pahalta; sen jälkeen päävalmentaja alkaa vihjailla, että vika on pelaajissa; ja lopulta seurajohto vyöryttää kaikki syyt (kohta entisen) päävalmentajan niskaan.

 

Kun kysyn retorisesti, pitääkö Antti Pennanen erottaa, vastaan, että ei pidä! Ohuempi analyysi saattaisi johtaa siihen, että pitäisi antaa kenkää. Mutta olen niin hyvin perillä HPK:n kokonaisuudesta, että näen kirkkaasti sen, miten ongelmat ovat muualla kuin lahjakkaassa nuoressa valmentajassa Pennasessa.

Jos johonkin pitää pikaisesti tehdä muutoksia, niin osoite on selvä: Seuran johto. Se on seuran hallituksen vastuulla, että itse urheilupuolen strategia ja prosessi ovat kestämättömällä tasolla HPK:ssa. Kerhon seuraidentiteetti on lähes olematon, ohut joka tapauksessa. Tämän havaitakseen tarvitsee vain katsoa ja verrata kuluvaa ja edellistä sesonkia keskenään.

Niinpä onkin mentävä vielä pidemmälle, kun on kysymään alettu. Kannattaisiko Antti Pennasen lähteä hyvän sään aikaan Kerhosta?

Pennanen on ammattilainen. Hän näkee viimeistään nyt sen, minkä Kerttula näki jo ennalta. Kaiken kukkuraksi seura on ilmoittanut, ettei urheilujohtajaa tarvita. Se tarkoittaa, että Pennanen joutuisi yksin vetämään rekeä, jonka tie on hiekoitettu.

 

Pennasen nimi on kulisseissa liitetty viime aikoina sekä Jukka Jalosen Leijoniin että Lauri Marjamäen Jokereihin, mitä tulee tulevaisuuteen. Ehkä tämän analyysin otsikon tulisikin kuulua: Jättääkö Antti Pennanen Hämeenlinnan Pallokerhon?

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko.

Kommentit

Ei potkuja. Valitaan urheilutoimenjohtajaksi sopimuksella 3 vuotta + optio. Äijässä on selvästi ainesta. Valmentajiksi oppipojat Salo / Tiilikainen samoilla vuosilla. Uusi tavoite Vol.3. Vanhat sarjajyrät ulos, ja nuoria tilalle. Omia ja osa ostettuja. Pari nuorta pohjoisamerikkalaista näyttämään miten palkan eteen tulisi tehdä töitä, eli pelata sata lasissa joka ilta ainakin maksavan kotiyleisön edessä. Tämä kausi on ohi. Huonot hankinnat, päin helvettiä mennyt kesätreeni ? ja uskomattoman ihmeelliset pelitavan muutokset viime kaudesta.
Jenna Laukkanen juhlii uinnin EM-hopeaa. Kuva: PATRICK B. KRAEMER

Mestaruutta puolustanut Jenna Laukkanen kamppaili 50 metrin rintauinnissa hopeamitalin lyhyen radan EM-kisoissa Kööpenhaminassa. Laukkasen hopea-aika 29,54 on matkan Suomen ennätys. Laukkasen entinen SE-aika oli 29,71.Kilpailun voitti Liettuan Ruta Meilutyte ajalla 29,36.