Julkaistu: 11.07.2018 19:58
-
Päivitetty: 11.07.2018 20:25

Yllättävä arvio – Remmel: Juniorijalkapallon ongelma on elämää vääristelevät aikuiset

  • Heinäkuussa pelataan monia suuria juniorijalkapalloturnauksia Suomessa. Kuva: Pekka Rautiainen
    Heinäkuussa pelataan monia suuria juniorijalkapalloturnauksia Suomessa. Kuva: Pekka Rautiainen

Ranskalaisen filosofi Albert Camus’n pistelemätön – ja jalkapallomaailmassa ikuisesti elävä – sitaatti on: ”Kaikki mitä tiedän elämästä, opin jalkapallosta.”

Maailma on täynnä erilaisia aforismeja, mutta vain harvalla on oikeaa ajatusta tai oikeaa voimaa niiden taustalla. Siksi on vaikeaa löytää osuvampaa sanontaa kuin Camus’n lause.

Toinen yhtä osuva on Albert Einsteinin hulluuden määritelmä. "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."

Molemmat pätevät suomalaiseen jalkapalloon.

 

Jos ajattelemme Camus’n lausetta suomalaisen nuorisojalkapallon perspektiivistä, Suomi toimii päinvastaisesti. Me opetamme jalkapallossa sitä, mitä elämässä ei tule missään eteen.

Esimerkiksi hämeenlinnalaisen HJS:n sosiaalisten median kanavista jälleen esille nousseen entisen urheilutoimenjohtajan Ari Seppälän kirjoitus siitä, että pallollisen pelaajan ohjaamiselle pitäisi antaa nollatoleranssi, on kaikessa absurdiudessaan elämää vääristävää puhetta.

Se on yksi esimerkki ymmärtämättömyydestä jalkapallosta, jalkapallon merkityksestä ja siitä mihin jalkapallo valmistaa.

Seppälän tarkoitusperät ovat varmasti hyvät, mutta näin Italiassa nuorten jalkapalloilijoiden kanssa työskentelevänä valmentajana voin kertoa, että nuorten peleissä ei ole mitään muuta kuin aggressiivisia ohjeita kentän laidalta ja pelaajan tulee pystyä siinä ympäristössä toimimaan. Jos lapsi ei pysty sietämään jalkapallokentällä esimerkiksi ”syötä Jussille” -huutoa, valmentaja on epäonnistunut tehtävässään.

 

En ymmärrä sitä, että pitäisi valmistaa pelaajia pelaamaan kirkossa.

Jos pelaaja pelaa Helsinki cupissa, hän pelaa 30 hengen edessä. Jos hän jonain päivänä pelaa Ykköstä, hän pelaa 300 ihmisen edessä. Jos puolestaan Veikkausliigassa hän pelaa 3000 ihmisen edessä ja jos Hollannin pääsarjassa, hän pelaa 30 000 ihmisen edessä.

Jos elämää vääristellään, nuori pelaaja jää ikuisesti pelaamaan 30 mummon edessä.

 

Elämme tällä hetkellä kiireistä suurten juniorijalkapalloturnausten, kuten Helsinki cupin, aikaa.

Vain murto-osasta juniorijalkapalloilijoista tulee jonain päivänä ammattijalkapalloilijoita, joten siksi jalkapallon oppi monelle on myös, kuten Camus viittaa, valmistautumista elämän viidakkoon.

Elämän viidakko on täynnä erilaisia houkutuksia, ääniä, hajuja, vaaroja, mahdollisuuksia ja niiden keskellä pitää tehdä päätöksiä ja valintoja niiden pohjalta mitä elämä on opettanut.

Suomessa ollaan herkkiä usein puhumaan, että nykyinen nuoriso on jotenkin lapasten ja pullamössönuorten sukupolvea.

Mutta ketä silloin arvostellaan: Nuorisoa – vai aikuisia itseään? Aikuiset kuitenkin luovat lapsille ympäristön.

Kun puhutaan kilpailusta, ei ole syytä rinnastaa sitä sosiaalidarwinismiin, jossa vain vahvimmat jäävät eloon ja heikot kuolevat. Tappiot eivät tee ihmisistä huonompia tai voitot parempia, mutta ne ovat osa elämää jalkapallossa tai sen ulkopuolella.

Mikä edes on pahin tappiosta seuraava asia? Hetkittäinen epämiellyttävä tunne?

 

Alati muuttuvassa maailmassa on tapahtunut kaksi suurta muutosta. Kun tavoitellaan ikuista nuoruutta, ihmiselle ei anneta samalla oikeutta vanhentua ja myös se, että jos aikoinaan lapset hakevat hyväksyntää aikuisilta, aikuiset tuntuvat nykyisin hakevan hyväksyntää lapsilta.

Aikuiset voivat miettiä, teemmekö lapsille oikein, jos haluamme, että lapsen pitää saada tehdä kaikki omilla ehdoilla. Kun näin käy, käsissä on nopeasti nuori, jonka mielestä maailma on hänelle velkaa ja tilivelvollinen.

Ehkä sittenkin myös jalkapallossa olisi hyvä antaa nuorille mahdollisuus pelata valmentajien ohjeiden mukaan ja antaa heidän kestää erilaisia huutoja kentän laidalta – kunhan ei mennä törkeyksiin.

Annetaan siis lapsille mahdollisuus autonomisesti oppia pärjäämään jalkapallon, ja elämän, viidakossa.

__

Kirjoittaja on Italiassa työskentelevä jalkapallovalmentaja – ja tuore Italian U17-mestari.

 

Nicolo Zaniolo vastasi Italian ja ottelun ainoasta maalista – ja kotiyleisön hiljentämisestä. Kuva:

Jalkapallokesän huippuhetkiä Suomessa elettiin maanantai-iltana Vaasassa, kun alle 19-vuotiaiden maajoukkue avasi EM-kotikisat.Vastaan tuli ennakkoon kivikova vuoden 2016 EM-hopeamaa Italia, jolla on joukkueessaan useita Serie A:ssa pelanneita pelureita.Varsinkin toisella jaksolla vahvasti pelannut

Janakkalan Janan Ella Junnila tuikkii kirkkaimpana kantahämäläistähtenä Kalevan kisoissa. Kuva: Heidi Koivunen

Yleisurheilun suomenmestaruuksista kilpaillaan Jyväskylän Kalevan kisoissa torstaista lähtien neljän päivän ajan.Kantahämäläisiä on mukana toistakymmentä ja useampikin on ennakkotilastojen valossa mitalitaistossa Harjun stadionilla.Janakkalan Janan nelikosta vahvimmat ovat korkeushypyn tilastokärki

Kuva: Diego Azubel / EPA

Medialla on usein tapana rakentaa yksilökeskeisiä narratiivejä saadakseen myytyä lehtiä, tv- ja radio-ohjelmia ja mitä tahansa – etenkin urheilussa.Samanaikaisesti jalkapallon toimintakulttuurissa on kuitenkin menty toiseen suuntaan.

Hattel Riders -tallin Sanna Backlund ja hänen hevosensa Elano jatkoivat hyvää putkeaan esteratsastuksen gp-sarjassa. Ratsukko voitti Salo Horse Show'n pääluokan viimeviikkoisen Savonlinnan gp:n jatkeeksi.Salon 150 senttimetriä korkeilla esteillä varustettu rata oli melko vaikea.

Kuva: European Pressphoto Agency EPA

Venäjän MM-kisat ovat tarjonneet paljon. Niin paljon, että kaikki odotukset ovat täyttyneet, mitä ikinä kukin on vain voinut odottaa, haluta nähdä ja ennen kaikkea tuntea.Joillekin jalkapallo ei kuitenkaan ole riittävästi jääkiekkoa muistuttava peli.