Kolumnit Uutiset

Paikka elämässä muuttaa asunnon kodiksi

@hameensanomat.fi

Asunnotonta kartellaan ja hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Kohtelu on aivan erilaista kuin minun lapsuudessani.

Silloin riitti asunnottomia. Olihan sodasta kulunut vasta vain hiukan toistakymmentä vuotta.

KYLÄLLÄMME asusteli useampi hiukan kylähulluna pidetty. Hortonomi Otto kierteli taloissa, hoiti puutarhoja ja sai hiukan rahaa elämiseen, kamferitippoihin ja väkevämpiinkin lääkkeisiin.

Ruotsinkielistä Eliniä me pelkäsimme. Hän asui jyrkän puron rantapenkan sisään kaivetussa turvekattoisessa mökkelössä. Huiveineen ja keppeineen mummeli muistutti liikaa satukirjojen noitia.

Kumpaakin pidettäisiin nykyään asunnottomana. Molemmilla oli kuitenkin koti. Oton koti kulki kapsäkissä ensin meidän ruokahuoneestamme talvivahdiksi naapurin kesähuvilaan ja sitten autioituneeseen mökkiin, Tuulten tupaan! Maakuoppamökki oli Elinin koti.

MEITÄ LAPSIA ei koskaan kielletty kyläilemästä Oton tai Elinin luona. Roikuimme Oton takinliepeissä, opimme latinankielisiä nimiä kasveille, keräämään marjat ja tunnistamaan sienet.

Meitä ei kielletty, vaikka Oton epäiltiin olevan hieman miehiin menevä, tasaisesti tissutteleva ja vieläpä hyvin käreä pappa. Miten moni äiti tai isä uskaltaisi luottaa lapsensa tällaisen epäsosiaalisen aineksen seuraan?

Meille hän oli Otto, hiukan outo, mutta aina kertomassa uutta ja yllättävää. Vaikka limanuljaskoista tai Wedgewoodin kahvikupistaan. Oton tuki tuli naapureilta ja kyläläisiltä. Elinistä huolehtivat sisaret. Molemmat, Otto ja Elin, kuuluivat kyläyhteisöön.

OLEMME VIERAANTUNEET kauas tuosta inhimillisyydestä – huolehtimisesta. Se on ulkoistettu etsivälle nuorisotyölle, asunto ensin -konseptin vetäjille, sosiaalityöntekijöille, A-klinikoille, kuntouttajille.

He tekevät ilman muuta hyvää työtä, sillä vajaa vuosi sitten Suomi oli yhdeksästä EU-maasta ainoa, jossa asunnottomuus oli kääntynyt laskuun. Meillä oli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) mukaan viime vuoden lopulla enää 7 107 yksin elävää ja 427 perhettä ilman asuntoa.

Kun maahanmuuttajia nyt vastaanotetaan, asunnottomuus nousee uusiin ulottuvuuksiin. Pakkaset tulevat, mutta kaikille pakolaisille ei ole tarjota asuntoa. Ehkä me puutumme Mohamedin hätään, kun hän kasaa pihallemme risuista kodin?

Päivän lehti

27.1.2020