Uutiset

Paikoillanne, valmiit, ja eikun menoksi!

Lapset testasivat sporttileirillä ja lajeja ja miettivät siinä sivussa vähän urheilun merkitystäkin.

– No mä nyt harrastan aika monipuolisesti: motocrossia jo kolmatta vuotta, aloittaa Joni Nieminen, kohta 10 vuotta.

– Niin, ei siis sitä enduroa, täydentää Aleksi Liehu, jo 10 vuotta.

– Ja karatea, jumppaa, telinevoimistelua, sählyä, uintia, lumilautailua ja skeittausta. Olikohan siinä kaikki, Joni pohtii otsa rypyssä.

Sekä Joni, Aleksi että Tommi Silvennoinen, 8 vuotta, ovat kaikki kovia urheilumiehiä. Lajilista venyy jokaisella sellaisiin mittoihin, että juuri muuhun kuin urheiluun ei aikaa luulisi jäävän.

Kaikki kolme poikaa ovat harrastaneet liikuntaa aina. Tottahan se taitaa ollakin, sillä esimerkiksi Joni Niemisen pienenä käärönä aloittama vauvauinti on kantanut uintiharrastuksena näihin päiviin.

Riihimäellä järjestetylle sporttileirille osallistuneet kaverukset ovat testanneet tämän viikon aikana useita erilaisia lajeja: yleisurheilua, koripalloa ja jalkapalloa esimerkiksi. Tänään leirin viimeisenä päivänä lapset pääsevät uimaan.

Leirin järjestää Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu yhdessä Riihimäen kaupungin kanssa. Tavoitteena on viikon mittaan tutustuttaa lapset eri lajeihin. Yhden päivän aikana lapsille on varattu liikunnallista ohjelmaa noin kuusi tuntia. Taukoja pidetään runsaasti.

Kurssille osallistuu yhteensä 38 lasta, iältään he ovat 6-12-vuotiaita. Taka-ajatuksena luonnollisesti on se, että edes joku tulevaisuuden toivoista saisi leirillä liikuntakärpäsen pureman.

Tytöt muka huonompia, pah!

Minkä takia liikuntaa sitten kannattaa harrastaa?

– Se kasvattaa kuntoa, Joni miettii.

– Mä tykkään liikunnasta, se vahvistaa, aprikoi Aleksi.

Entä tytöt sitten, miksi he innostuvat liikkumaan?

– Siinä laihtuu vähän, naureskelee Netta Siljander, 10 vuotta.

– Ja tulee hyvä kunto, lisää Tiia Laakso, myös 10 vuotta.

Tytöt harrastavat liikuntaa aivan yhtä innokkaasti kuin pojat. Ja tytöt tietävät, etteivät pojat oikeasti ole urheilussa mitään yksinvaltiaita.

– Ne puhuu sillai, että tytöt on muka huonompia kuin pojat. Eikä ne osaa hävitä tytöille, tytöt tuhahtavat.

Leirillä tytöt ja pojat liikkuvat eri porukoissa, vaikka ryhmät ovatkin sekaryhmiä.

– Ei ne reagoi mitenkään, jos me mennään metrin etäisyydeltä ohi, Netta raportoi.

Miltä tuntuu hävitä?

Myös Netta ja Tiia harrastavat monipuolisesti liikuntaa.Tiia potkii kesäisin jalkapalloa ja talvikaudella pelaa jääkiekkoa. Netta taas harrastaa yleisurheilua.

– Olin viestikisoissa ja siellä tuli jalat ja kädet asvalttinaarmuille, Netta kertoo ja heilauttaa sidottua kämmentään.

Kilpailuvietti on Tiialla ja Netalla kova. Kilpaileminen on heistä kivaa, koska sillä tavalla saa tietää, kuinka hyvä jossakin asiassa on.

– Kerran tehtiin Tiian kanssa kisa, että kumpi saa kahden tunnin aikana ekaks sata koria. Mä voitin, Tiia sai 99, Netta kertoo.

Niin, mitenkäs sitten suu pannaan, kun sattuu häviö kohdalle?

– Ei mitenkään. Aina voi yrittää uudestaan, tytöt toteavat. (HäSa)