Uutiset

Paistit pysykööt poissa maantieltä

Olen kaatanut tänä syksynä ensimmäisen hirveni. Hirven kaato tapahtui eräänä lauantaina iltahämärissä nykyisen Hämeenlinnan kaupungin alueella.

Kaaduttuaan hirvi nousi takaisin jaloilleen ja rymisti pöheikköön. Minä jäin potkun saaneen autoni kanssa tien penkalle odottamaan kantakaupungin suunnasta liikkeelle lähtevää poliisipartiota.

Oli onni onnettomuudessa. Ajoin tarkoituksella kyseisellä tieosuudella hiljaa, sillä olin aiemmin nähnyt läheisellä pellolla neljän hirvimullikan porukan ruokailemassa. Ja kuinkas kävikään, juuri iltahämärissähän se on paras aika vaihtaa ruokailupeltoa loikkimalla tien yli autoista ja niiden valoista piittaamatta.

Jarruttaessani luulin jo, että väistän kätevästi koko hirvivaaran. Sitten kolahti.

Kolarihirvien etsinnästä vastaavat metsämiehet löysivät kaatamastani hirvestä vain jäljet. Nupopäinen seikkailija jatkaa syksyään toivottavasti hieman aiempaa kauempana maantieliikenteestä.

Metsämiehille ja erityisesti Markku Laurilalle Hauholle kiitokset ripeästä toiminnasta. Törmäyspaikka tarkistettiin heti lauantai-iltana ja sunnuntaina aamulla miehet kävivät järjestelmällisesti läpi pellonreunat ja metsäsaarekkeet.

Tässä samassa nipussa kiitokset kaikille paikalle pysähtyneille ja hyviä neuvoja antaneille. Yksi oli ajanut itse pohjoisessa porokolarin, toinen selvitti olevansa aina onnettomuuspaikoille pysähtyvä vapaapalokuntalainen ja kolmannen näppärällä paikallistuntemuksella löytyivät nopeasti nuo kolarihirvimiehet.

Samana viikonloppuna Lounais-Hämeen suunnalla törmäilivät muuten autot ja peurat suorastaan urakalla. Pienellä alueella tapahtui kymmenisen peurakolaria.

Hirvien rohkeutta hirvitellessäni tuntuu melkein uskomattomalta, että 1920-luvulla hirvi oli rauhoitettu. Laillisen metsästyksen makuun päästiin uudelleen vasta 1930-luvulla. Tuolloin koko maan laillinen hirvisaalis oli yhteensä reilut 200 sarvipäätä.

Suomen riistakeskus valmistelee parhaillaan valtakunnallista hirvikannan hoitosuunnitelmaa. Suomen metsissä vaeltaa arvioiden mukaan ainakin 80 000 hirveä.

Riistakeskus myönsi Etelä-Hämeeseen 1200 hirvenkaatolupaa tänä vuonna. Valkohäntäpeurojen eli valkohäntäkauriiden kaatolupia on samalla alueella 3900. Olisiko nykyisessä hirvi- ja peuratiheydessä enemmänkin harvennettavaa?

Tosin on myönnettävä, että koko 2000-luvulla olen nähnyt huomattavasti vähemmän hirviä kuin jokaisena talvena joskus kaksikymmentä vuotta sitten.

Jahtiporukatkin ovat tänä syksynä valitelleet paistipulaa. Jollakin kulmalla hirvien pelottelusta kai melko oikeutetusti syytettiin riistaruokintapaikalla häärinyttä raamikasta karhua.

Minun kohdallani nykyisten hirvihavaintojen vähäisyys johtuu ehkä siitä, että lähden metsään nykyään aina koiran kanssa. Meidän rymistelevää kaksikkoamme karttavat varmasti kaikki päästäistä suuremmat eläimet. Siis metsäpolulla, valitettavasti ei aina maantiellä.