Uutiset

Pakistanilaisten unohdettu suru

En voi olla puuttumatta asiaan joka maailmanlaajuisesti joulunakin tuli esille. Kysymyksessä on puhtaasti tasa-arvoon liittyvä asia pallollamme. Kysymys on: onko tsunamin ja Pakistanin maanjäristys-onnettomuutta käsitelty tasapuolisesti?

Huomioon on otettava avustukset ja muut julkituodut tosiasiat sekä kaikinpuolinen asian käsittely. Mielipiteeni on, että ei ole.

Muistan aina pitää sen mielessäni, että ihmishenki on aina saman arvoinen maailmankolkasta riippumatta.

Tsunamia kohtaan on suuntautunut koko läntisen maailman huomio ja anteliaisuus. Unicef keräsi maailmanlaajuisesti 626 miljoonaa dollaria avustuksina tsunaim uhreille.

Uutisointi on ollut suoraa sanoen ylitsevuotavaa, on pidetty hiljaisia hetkiä, paljon avustuskonsertteja ynnä muuta ynnä muuta.

Johtuukohan tämä kaikki siitä, että menetys koski rikasta läntistä maailmaa?

Tutkin köyhän Pakistanin maanjäristyksen tuhoja ja niiden seurauksia. Tulin tulokseen, että tuho siellä oli paljon pahempi, mutta ei niin maailmanlaajuinen. Kuolleita ei ollut niin paljon kuin tsunamissa, mutta kotinsa menettäneitä Pakistanissa oli yli kolme miljoonaa, tsunamissa kotinsa menetti noin 1,25 miljoonaa ihmistä.

Maanjäristys Pakistanissa kosketti noin kahta miljoonaa lasta.

Pitää myöskin ottaa huomioon, että olosuhteet Pakistanissa ovat kymmeniä kertoja huonommat kuin tsunaamialueilla.

Kysynkin, missä oli Pakistanille rahallisesti suuret keräykset, konsertit, jatkuva uutisointi hiljaisista hetkistä puhumattakaan?

Miksihän köyhän alueen suuronnettomuus ohitettiin niin vähällä? Jos autoit tsunanin uhreja, autoitko Pakistanin maanjäristyksen uhreja?

Me länsimaalaiset rikkaat emme suurestikkaan todellisuudessa välitä, mitä köyhissä maissa tapahtuu. Tiedän kyllä että meilläkin on ihmisiä, jotka ajattelevat kaikkea ja se tieto luo tuskaa, mikä ei ole hyväksi taas itselle. Pitäisi oppia välittämästä mistään, se vaan ei sovi kaikille.

Taisto Levo

Alastaro