Uutiset

Pakistanin hätää ei saa unohtaa

Pakistanin ja Intian raja-alueella, Kashmirissa, sattui kaksi ja puoli viikkoa sitten tuhoisa maanjäristys, jonka kuolonuhrien määrästä ei vieläkään ole tarkkaa tietoa. Arvoiden mukaan heitä on ainakin 54 000.

Pakistan ja Intia ovat iät ajat verisesti kiistelleet Kashmirista. Luonnononnettomuus ajaa vihanpitäjät toivottavasti väkisinkin yhteistoimintaan.

YK vetosi keskiviikkona Geneveen kokoontuneisiin 65 maahan avustustöiden nopeuttamiseksi. Aikaisemmin hätähuuhtonsa on esittänyt YK:n pääsihteeri Kofi Annan, mutta siihen ei ole kuulunut riittävää vastausta.

Pakistanissa ei ole pienistä summista, vaan jättimäisestä avustusohjelmasta, joka on käynnistynyt tuskallisen hitaasti.

Avun ja etenkin rahan tarve on huutava, koska on arvioitu, että maanjäristyksen uhriluku saattaa kaksinkertaistua, jos sen kodittomiksi jättämiä miljoonia ihmisiä ei saada suojaan kylmyydeltä ja edes jonkinlaisen ruoka- ja terveydenhuollon piiriin.

EU:n komissio esitti 80 miljoonan euron avustuspakettia, joka on tarkoitus käyttää sekä hätäapuun että jälleenrakennukseen. YK:n Geneven hätäkokouksessa rahantarve tiedettiin paljon suuremmaksi. Arviot liikkuvat sadoissa miljoonissa euroissa.

Suomen Punaisen Ristin terveysasema on aloittamassa toimintaansa Patikkan kylässä vaikeakulkuisessa vuoristossa alueen pääkaupungin Muzaffarabadin koillispuolella.

Suomi ja suomalaiset ovat muutenkin ojentaneet auttavaa kättään, vaikka avustussummat toistaiseksi ovatkin jääneet tarpeeseen nähden suhteellisen vaatimattomiksi.

Välittömästi maanjäristyksen jälkeen Suomen Punainen Risti myönsi hätäapuun katastrofirahastostaan 200 000 euroa. Ulkoministeriö on myöntänyt Suomen Lähetysseuralle 150 000 euroa. Lisäksi on käynnissä vastaavista katastrofeista suomalaisille tuttuun tapaan keräyksiä, joita kansalaisten on syytä kartuttaa.

Pakistanin hätää ei saa unohtaa.

Maailman mahtavimpien tehtävä on maksaa leinonanosa avustussummista, mutta suomalaisillakin on varaa huomattavasti enempään.

Aasian hyökyaaltokatastrofi viime tapaninpäivänä oli valtava järkytys myös Pohjoismaissa. Kansainvälinen halu auttaa oli suuri.

Hätä tuli olohuoneisiin myös Pakistanin maanjäristysalueelta, mutta vaikutus jäi vaatimattomaksi. Kuvaa tuhoalueelta ei ole edes liiemmin saatu, koska sinne ei enää johda edes pahaisia vuoristoteitä. Saako rikas länsi siitä luvan unohtaa koko murhenäytelmän? Ei.

Maailman tiedotusvälineet ovat vastikään pursuilleet Meksikon lahden hurrikaaneja. Onko todellisuus niin raaka, että länsimaisen ihmishengen arvo on arvaamattomn paljon suurempi kuin pakistanilaisen rutiköyhän vuoristolaisen. Siihen ei saa inhimillisesti ajattelevien ihmisten alistua.