Uutiset

Pakkokiina ei koulua paranna

Riihimäellä pärjää sangen hyvin ilman sujuvaa ruotsin kielen taitoa. Toiseen kotimaiseen kieleen törmää todennäköisimmin käsipallojoukkue Cocksin kotipeleissä, kun vastassa on länsirannikon huonosti suomea puhuva joukkue.

Kenties siksi juuri Riihimäen kokoomusnuoret aiheuttivat puolueen puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle päänsäryn puoluekokouksessa tekemällään aloitteella, jossa vaaditaan koulujen pakkoruotsista luopumista ja sen korvaamista kahdella pakollisella mutta vapaasti valittavalla kielellä.

Monien hämmästykseksi aloite ikään kuin lipsahti läpi puoluekokouksessa yhden vaivaisen äänen enemmistöllä. Ei auttanut, että Jyväskylän kokouksesta lähti hätäisesti kännykällä rauhoittava viesti Tampereelle, hallituskaveri ruotsalaisen kansanpuolueen kokoukseen. Lisäksi Katainen vakuutti medialle, että puolueen kielipoliittinen linja ei muutu.

Verkkosivullaan Katainen vielä täsmensi, että kokous oli hylännyt useammassa aloitteessa ajatuksen ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta, joten puoluejohtokin voi sitoutua säilyttämään kielen aseman ennallaan.

Mutta pullon henki oli jälleen kerran päästetty vapaaksi, ja ikiaikaisen kielikiistan osapuolet nousivat juoksuhaudoistaan.

Tällä kertaa lusikkansa soppaan työnsi myös Elinkeinoelämän keskusliitto, joka keksi ehdottaa, että pakkoruotsin sijaan voitaisiin ryhtyä tarjoamaan kouluihin muita kieliä ulkopuolisten kielikoulujen avustuksella. Yksi yksityinen kielikoulu voisi tarjota palveluksiaan useammankin kunnan koululaisille.

Elinkeinoelämä on aikaisemminkin purnannut, ettei koululaitos tuota juuri sellaisia kielitaitoja, joita työelämä kaipaisi. Heivaamalla pakkoruotsi yli laidan voitaisiin tehdä tilaa vientiponnistusten kannalta tärkeämmille kielille.

Tarkkaan ottaen ei pidä paikkansa, että työelämä ei kaipaa ruotsin kielen taitoisia. Moneen virkaan sujuva toisen kotimaisen kielen taito on välttämätön edellytys, ja kaupallistakin kanssakäymistä länsinaapurin suuntaan sentään esiintyy edelleen.

Kieltämättä nykymaailmassa venäjää ja kiinaa puhuva ekonomi on elinkeinoelämälle verrattoman paljon otollisempi työnhakija kuin ruotsia puhuva humanisti, mutta toisaalta koulun tehtävä ei ole kouluttaa nuoria yksinomaan bisneksen tekijöiksi. Kulttuurisesti ja poliittisestihan Suomi on Pohjoismaa, mistä kielisodan tiimellyksessä on aina pakko muistuttaa.

Sopii epäillä sitäkin, olisiko pakkokiina tai -venäjä oman koulun ulkopuolisessa laitoksessa opiskeltuna koululaisille yhtään pakkoruotsia houkuttelevampi vaihtoehto.

Suomalaisen koulukeskustelun ongelma on se, että sitä käydään juoksuhaudoista. Maan koululaitos on joko maailman huippua (Pisa-tuloksilla mitaten) tai toivottomasti retuperällä (eri alojen lobbareiden mittapuilla). Näistä lähtökohdista ei synny oikeaa keskustelua vaan aitoa kinaamista, joka ei johda puusta pitkään.

Päivän lehti

4.12.2020

Fingerpori

comic