Kolumnit Uutiset

Pakkolait tiukassa syynissä

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) housuissa ei ole nyt helppo olla.

Työmarkkinoilla rähinäliitto AKT uhkailee jo lakoilla, jos pakkolait ajetaan läpi. Poliittinen oppositio taas panee lait tiukkaan perustuslailliseen syyniin. Lakien hyväksymistä aiotaan jarruttaa myös vetoamalla kansainvälisiin sopimuksiin.

Totta kai Suomessa pitää toimia niin, että noudatamme lakia ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka olemme allekirjoittaneet.

Siltä varalta Sipilä on lähettänyt pakkolakiaihiot asiantuntijoiden tutkittavaksi ja lausuttavaksi.

Ongelmatonta ei laki- ja sopimusviidakon karikoiden välttäminen ole.

Hyvässä muistissa on vielä sote-uudistuksen pysähtyminen perustuslakivaliokuntaan edellisen hallituksen loppumetreillä viime keväänä. Hallitus perui esityksen tehokkaasta katumisesta, koska oli vahva syy epäillä, että sitä odottaa edellisen hallituksen sote-uudistuksen kohtalo.

Pääministeri on moneen kertaan toistanut, että pakkolait tulevat voimaan, jos työmarkkinoilta ei saada esitystä, joka täyttää tavoitteen kilpailukyvyn kohentamisesta.

Sovun löytymiseen työmarkkinoilla voi vain toivoa. Uskoa on kovin vähän.

Eilen Sipilä astui tv-kameroiden eteen. Toiveet olivat suuret, mutta ne valuivat hukkaan, kun pääministeri ilmoitti pattitilanteen jatkuvan työmarkkinoilla.

Sipilällä on jo oman uskottavuutensa takia vietävä pakkolakeja eteenpäin.

Riskejä on riittämiin. Suomessa laki noudattaa Euroopan sosiaalista peruskirjaa, jossa asetetaan velvollisuudeksi edistää vapaasti sovittavaa työehtosopimusjärjestelmää. Lisäksi EU:n perusasiakirja vahvistaa työmarkkinaosapuolten oikeudet solmia työ- ja virkaehtosopimuksia.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa rinnastetaan oikeus neuvotella työsopimuksista oikeuteen järjestäytyä.

On myös lukuisia muita kansainvälisiä sopimuksia ja julistuksia oman perustuslakimme lisäksi, jotka puoltavat vapaata sopimisoikeutta.

Pakkolakien olosuhteissa Suomessa jouduttaisiin todennäköisesti sellaisen pykäläviidakon läpikäymiseen, että kilpailukykyjuna ehtii puksutella pitkälle tavoittamattomiin.

Siksi harras toive kansalaisilla on, että nouskaa vielä kerran niin työmarkkinajohtajat kuin poliittiset päättäjät asenteellisista juoksuhaudoistanne ja asettakaa oman edun sijalle Suomen etu. Se on kaikkien yhteinen.