Uutiset

Pakkoruotsi vetelee viimeisiään

Se on menoa suomenruotsalaiset. Pakkoruotsin opetus loppuu, kysymys on enää ajankohdasta.

Pilli soi, kun Åbo Akademin (!) tutkimuksessa 39 prosenttia maan ruotsinkielisistä on valmis luopumaan pakkotankkaamisesta. Jopa RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds luopuisi pakkoruotsista.

Hän sai vastaansa RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ulla-Maj Wideroosin, joka näkee yksikielisen Suomen, jos pakkoruotsista luovutaan.

Suomenruotsalaisten rivit rakoilevat – ja pahemman kerran.

Kun peli kääntyy tappioksi, olisiko aika vaihtaa kurssia RKP? Onko saappaat jalassa kaatuminen tässäkin tapauksessa kunniakasta?

Ruotsin opetuksen asemasta on turha odottaa asiallista keskustelua. Puheet ovat pinnallisilla hokemilla pallottelua, mistä oppitunnin antoi Ylen Ajankohtaisen kakkosen pakkoruotsi-ilta.

Mistä kahden äärilaidan kiivailu oikein kumpuaa? Wideroosit mittaavat olemassaoloaan pakko-opetuksella, toiselle ääripäälle vasta pakosta luopuminen tekee Suomesta Suomen.

Missä pihvi, missä ongelma?

Maa on kaksikielinen, suomea ja ruotsia puhuvat elävät sovussa samojen rajojen sisällä.

Miksi kummankaan osapuolen pitäisi tehdä pakkoruotsista keskiajalle lemuava kunniakysymys?

Aika on ajanut pakkoruotsin ohi, siitä luopuminen on arkista koulutyötä liippaava ratkaisu, ei kielipolitiikan suuri vedenjakaja.

Wanhat hokemat, joita yhä viljellään, voi jo haudata.

Pakon puolustamisessa korostetaan, ettei koululainen voi koskaan tietää, tarvitseeko hän ruotsia. Vai niin, mutta sen ainakin tietää, että jokainen koululainen tarvitsee englantia, siksi kieli tulee opiskella kunnolla.

Miten kielitaito voi olla rasite, perää pakon kannattaja. Kun kysyy väärin, ei takuulla voi saada järkevää vastausta.

Kielellisesti heikkolahjaiselle pakko on surkea opiskelukaveri. Pakkoruotsin kannattajien on tosin täysin mahdoton ymmärtää sitä tosiasiaa, että kielten opiskelu voi olla oppilaalle raskas taakka.

Ymmärryksen puutteelle ei voi mitään, koska empatia ei ole kauppatavaraa.

Pakkoruotsiin liitetty suurin kupla on katoamatonta kansanperinnettä:

– Opiskelu kannattaa aina!

Valopäitten väite! Ei kannata, ei takuulla kannata.

Totta kai koulunkäynnissä ja opiskelussa tulee keskittyä opiskeluun, joka tekee lapsista työllään eläviä aikuisia!

Jos mikä opiskelu tahansa kannattaa, lapsille voisi opettaa peruskoulusta lähtien mitä vaan riisin viljelystä atomivoimalan pyörittämiseen asti.

Pakkoruotsi ei varsinkaan kannata: kallis opetus ja pakko tuottaa aivan liikaa silkkaa ”jag hätär” -kielitaitoa.

Markku Peltonen

Päivän lehti

6.6.2020