Uutiset

Pakkoruotsin alkeet

Alanurkka-kirjoituksessaan 24.1.2006 Jan Salminen kirjoitti seuraavasti: ”Pakkoruotsiretoriikkaa en ole ymmärtänyt lainkaan. Miten voi olla huono asia osata useita kieliä? Miksi sitä pitää vastustaa?”

Koska Salminen kertoi asuneensa elämänsä ensimmäisen vuosikymmenen Ruotsissa, uskon olevan mielekästä valistaa häntä asiasta.

Ruotsin kielen pakko-opetuksesta käydyn keskustelun yhteydessä en ole havainnut kenenkään esittäneen mielipidettä, että usean kielen osaaminen olisi huono asia. Tällaista väitettä eivät tosissaan esitä kuin ajattelultaan poikkeuksellisen yksinkertaiset ihmiset.

Keskusteluun sen tuovatkin vain pakkoruotsin puolustajat, jotka haluavat väittää vastustajien olevan vastustamassa kieltenopetusta yleensä.

Selväähän pitäisi olla kaikille normaalijärkisille ihmisille, että ruotsin muuttuessa valinnaiseksi opiskelijalle tulee mahdollisuus valita jokin toinen kieli sen sijaan.

Edellinen lause pitää sisällään myös vastauksen Salmisen ihmettelyyn siitä, miksi ruotsin kieli halutaan hävittää: Ruotsin hävittämistäkään ei kukaan asiallinen keskustelija ole ehdottanut, vaan luonnollisestikin sen siirtämistä muiden kielten joukkoon valinnaiseksi. Tällöin se ei olisi enää pakko-ruotsi.

Kehotan ystävällisesti Salmista perehtymään Hämeen Sanomissa kaksi päivää ennen omaa kirjoitustaan julkaistuun artikkeliin suomalaisten kielitaidon kaventumisesta. Emeritusprofessori Kari Sajavaara tuo siinä objektiivisesti esiin tosiasioita pakkoruotsin poistamisen puolesta, vaikka hän ei itse halunnutkaan esittää asiasta tätä mielipidettä.

”Myönnetään, että kieltä (ruotsia) ei kovin usein tarvitse käyttää. Mutta ei sen osaamisesta varsinaista haittaakaan ole”, kirjoitti Salminen vielä.

Minkään kielen osaamisesta ei varmasti ole haittaa, mutta tämähän ei ole puolustus ruotsin pakollisuudelle, vaan kieltenopetukselle yleensä.

Jokaisen kielen opiskeluun on käytettävä runsaasti aikaa ja voimavaroja, jos sitä haluaa hallita. Nämä resurssit ovat poissa muusta opiskelusta, koska meillä kaikilla on vain se 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa, sekä rajallinen kyky opetella uusia asioita.

Toivoisinkin, että jos pakkoruotsia kannattavilla on esitettävänään jokin mielekäs argumentti em. vääristelyjen ja itsestäänselvyyksien lisäksi, he toisivat sen esiin.

Tomi S. Mäkinen

Hämeenlinna