Uutiset

Pakolaiset ovat tavallisia pulliaisia

Somaliassa ja Kongossa en ole ikinä käynyt, kun en ole uskaltanut maiden sekasortoisen tilanteen vuoksi. Muualla itäisessä Afrikassa olen elänyt useampaan otteeseen.

En tunne yhtään tansanialaista tai kenialaista perhettä, jolla ei olisi huollettavanaan myös sukulaislapsia. Jokaisessa perheessä, niin rikkaissa kuin köyhissä, elää edesmenneiden lähisukulaisten lapsia. Jos ei, niin ainakin heidän koulunkäyntiään tuetaan, minkä pystytään.

Ruandan rajan tuntumassa olin kesällä 1994. Maaherra John Z. Chiligati vei pakolaisleiriin, jossa oli tuolloin 200 000 asukasta teltoissa ja niiden ulkopuolella. Koko ajan tuli rajan yli lisää.

Äärihutut listivät muutamassa kuukaudessa vajaat miljoona tutsia ja maltillista hutua. Osalta pakenijoista puuttui raajoja. Osa kuoli leiriin päästyään. Haju tulee uniin vieläkin.

Ruanda on selvinnyt tragediasta hämmästyttävästi 16 vuodessa. Jopa tappotöissä mukana olleet hutut ovat voineet palata kotikyliinsä.

Pahimmat murhamiehet on tuomittu Tansaniassa toimivassa kansainvälisessä oikeusistuimessa, mutta suurin osa väkivaltaisuuksiin osallistuneita on saanut tuomionsa omilla kotiseuduillaan, jossa ovat myös sen kärsineet ja palanneet kotikyliinsä.

Ruandaa on jälleenrakennettu ja nykyään se on toimiva yhteiskunta.

Ruanda antaa toivoa, että Somaliankin tilanne olisi mahdollista joskus ratkaista, mutta vain, jos kansainvälinen yhteisö todella kiinnostuu siitä. Nythän se vain pyrkii torjumaan merirosvoja tykeillä.

Suomessa on hämmästelty tänne pyrkivien somalialaisten kasvattilasten suurta määrää. Siinä ei ole mitään kummallista, koska maassa on riehunut sisällissota yli 20 vuotta.

Osissa Kongon demokraattista tasavaltaa tilanne on samantyyppinen. Orpolapsia tehtaillaan urakalla. Afrikkalaisesta näkökulmasta on täysin luonnollista, että heidät pyritään lähettämään Euroopan rauhallisissa oloissa asuvien sukulaisten huostaan.

Kaikkein parasta ja kestävintä on yrittää vaikuttaa näillä ongelma-alueilla. Siihen tarvitaan kaikkien suurvaltojen yhteen hiileen puhaltamista. Yleensä aina jollain niistä on oma lehmä ojassa.

Voidaan sanoa, että hoitakoot suurvallat omat takapihansa. Konflikteissa on kuitenkin aina kysymys tavallisista ihmisistä, meistä pulliaisista. Siksi esimerkiksi Janakkalaan tulee kongolaisia perheitä. Siksi täällä jo olevat haalivat sukulaisiaan tänne.

Aina on niitä, jotka käyttävät tarjottuja mahdollisuuksia väärin. Osa suomalaisistakin nostaa esimerkiksi työttömyyskorvausta, vaikka käy pimeästi töissä. Emme me silti tuomitse kaikkia töitä vailla olevia huijareiksi.

Tietenkin turvapaikanhakijoiden taustat on tutkittava. Jos perusteita ei ole, henkilö on palautettava. Eivät he kuitenkaan ole yhtä massaa, vaan yksilöitä kuten me kanta-asukkaatkin.