Uutiset

Palanderin porvaristaloon tuli lapsia

Palanderin lastenkamarissa eletään aamu- tai iltahetkeä. Sen tietää siitä, että leikki-ikäisen lapsen pukkisänkyä ei ole taitettu kasaan.

– Tämä on aika pieni huone kolmelle lapselle, mutta sata vuotta sitten oli onneksi keksitty sänkyjä, jotka sai kokoon. Esimerkiksi tuo koululaisen sänky on kokoon työnnettävä ja jopa palvelijan sänky käännettävissä pienemmäksi, kertoo amanuenssi Inka-Maria Laitila.

Palvelija todellakin nukkui lasten kamarissa ja varmisti, että pesukomutia käytettiin aamuin illoin. Hän myös syötti pienimmän ja seurasi isompien ruokailua huoneen pienessä ruokapöydässä.

– Tämä on porvariskoti ja ruokasalista näkee, ettei pikkulasta voinut viedä sinne sottaamaan, sanoo Laitila.

Lastenhuoneen suuret aarteet eli pienet lelut löytyvät lasiovisesta kaapista. Sen yläosassa on sisustettu nukkekoti kaikkine kalusteineen, kynttilänjalkoineen ja leikkiruokineen.

-Olen kuullut, että joissakin paikoissa nukkekotia sai katsella ja vain sunnuntaisin, mutta kyllä tällä on leikitty. Tietysti varoen eikä tietenkään ihan pienet lapset.

Tytöillä nukkeja, pojilla leikkihevosia

Nukkekodilla leikkimisen lisäksi tytöt oppivat perheenäidin rooliin pukemalla nukkeja ja ompelemalla niille täydellisiä kopioita sen ajan tyttöjen ja naisten vaatteista. Palanderin lastenkamarissa posliinipäisiä nukkeja on kolme.

Poikien leikeistä kertovat erilaiset, usein sotaisat tinalelut, ja muutama leikkihevonen.

– Hevoset olivat silloin yhtä tyypillisiä poikien leluja kuin leikkiautot ovat nyt.

Laitila pahoittelee, ettei keskiviikkona avattuun huoneeseen löytynyt kovin paljon kaivatun aikakauden poikien leluja, mutta tätä puutetta korvaa huoneen keskellä seisova komea keinuhevonen.

– Sen yksi jalka oli kokonaan poikki. Ei sitä olisi ikinä pidetty rikkinäisenä esillä tällaisessa lastenkamarissa, joten sille tehtiin uusi jalka. Harmittaa kovasti, ettei siitä ole tietoja, koska se on varmasti jonkun taitavan tekijän valmistama.

Lastenkamarin valmistumisen myötä Palanderin säätyläistalon kaikki huoneet ovat nyt kotimuseon käytössä. Uudella huoneella juhlistetaan samalla museon kymmentä ikävuotta. Koko esineistö on peräisin Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmista.

– Tämä huone on ollut hirveän hauska tehtävä. Useista huonekaluista on etsitty se vanhin sävy ja esimerkiksi tekstiilikonservaattorin kanssa tutkittu, kuinka keinukehdon päällinen on oikein mennyt. Siitä kun oli 1800-luvun puolivälistä tieto, että se on ollut punaraitainen, hykertelee Laitila. (HäSa)