Uutiset

Palataan hei luontoon!

Hipit ovat rantautuneet Suomeen. Leppävirralle saapuneet sadat aatteen edustajat aikovat viettää karnevaalejaan kuukauden päivät ja harjoittaa metsässä rauhaa, rakkautta ja kulutuksen vastaisuutta. Usein aatteeseen kuuluu myös vahvasti kasvispitoinen ruokavalio.

Mikäs siinä. Eihän tuo ketään taida satuttaa, kun taas moderni, länsimainen elämäntapa ajaa meidät kaikki kadotukseen. Alastomuuskin on kiva juttu, ja paluulla luontoon voidaan näköjään ottaa kantaa myös valtamedian epäsuotuisiin vaikutuksiin.

Kohtasin itsekin muutaman hipin Joensuussa menneenä viikonloppuna. Alastomuutta harjoittivat hekin, naiset rinta rottingilla, sillä onhan se nyt tosi jännää ja provosoivaa paljastaa tissit humalaisen festivaalikansan keskuudessa. Maailmaa parannettiin Ilosaarirockin leirintäalueella aamuyöhön asti vesipiipun porinan ja Jukka Pojan säestyksellä.

”Hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan, hän haluu lampaan, hän haluu lammashaan”, rallatti Jukka Poika viereisen teltan hippien kaiuttimesta.

Keskimääräinen Ilosaarirockin kävijä on reilu parikymppinen yliopisto-opiskelija. Tapahtumassa humanistit ja yhteiskuntatieteilijät löytävät toisensa, ja haaremihousut vain kahisevat, kun jalkoja nostellaan Levottomien jalkojen tahdissa.

Hauskaa on hauskaa pitää kaukana kahlitsevasta kaupunkielämästä, keski-ikäisten ahtaiden näkemysten ulottumattomissa. Metsääkin lähemmäs luontoa pääsee tyhjennystä odottavan bajamajan istuimella tasapainoillessaan.

Vaan humanisteistakaan tuskin kukaan todella uskoo, että maailma pelastuu luontoon ja maalle palaamalla.

Festivaalille on toki lanseerattu myös ihan oikeasti kannatettava iskulause: ”Kertakäyttöisyys on kirosana”. Kertakäyttöisyyttä tapahtumassa tosin tulee harrastettua huomattavasti enemmän kuin jos jäätäisiin kotiin. Kaikki ravinto tarjoillaan kertakäyttöisiltä astioilta, ja roskaa kertyy kasoittain, kun leirinnässä syödään pääasiassa valmisaterioita.

Sipsipussit, makkarapaketit, rutistuneet kaljatölkit ja kaikennäköiset käärepaperit unohdetaan nurmikolle tai tungetaan roskapusseihin lajittelematta.

Toinen slogaani, jota festivaalialueelle saapuessa oli vaikeaa olla huomaamatta, kuului vapaasti suomennettuna kutakuinkin näin: ”Pelasta maailma, syö kasvisruokaa.” Kyltin oli pystyttänyt tielle jokin näistä vihreämpää aatetta kannattavista järjestöistä.

Läheisessä ruokakojussa myytiin pelkästään kasvisruokaa, ja jonoa kioskille riitti. Keskeinen ainesosa annoksissa oli soija, jota ei hyvällä tahdollakaan voi pitää ympäristöystävällisenä tuotteena. Soijan tavoin myös ne haaremihousut rahdataan yleensä jostain aivan muualta päin maailmaa.

Täydellisen kasvisruokavalion noudattaminen on mielestäni usein malliesimerkki kieroutuneesta ajattelusta. Kun kalastamisesta, metsästyksestä ja hyttysten tappamisesta aletaan puhua eläinrääkkäyksenä, ei paljon kauemmas luonnosta voi vieraantua.

Päivän lehti

6.4.2020