Uutiset

Palautetta on hyvä tutkia rauhassa

Kun haluat antaa siipalle tai työkaverille palautetta, unohda hampurilainen. Siis sellainen palautteen antamisen malli, jossa ensin kehutaan, sitten livautetaan kritiikki pihviksi väliin ja taas kuorrutellaan kehuilla.

– Hampurilaismallissa palautteen saajalle jää vain hämmentynyt olo: Mistä oikein olikaan kysymys, valmentaja ja työnohjaaja Päivi Kupias Teverestä sanoo.

Kehuja kyllä tarvitaan. Myönteistä palautetta ei kuitenkaan kaivata hyvittelyksi, vaan luottamuksen rakentamiseksi.

– Palautetta saadessaan ihminen arvioi, keneltä on valmis ottamaan arviointia vastaan, Kupias huomauttaa.

Palautteen antajiksi kelpaavat ne, jotka ovat ylipäätään kykeneviä arvioimaan kyseistä toimintaa. Mutta suoraakin palautetta otetaan vastaan heiltä, joiden kritiikistä huolimatta luotetaan olevan hyväntahtoisia itseä kohtaan.

Siksi juuri luottamus on palautteen perusta. Tätä luottamusta rakennetaan päivittäisissä teoissa ja kohtaamisissa.

Kupiaksen mukaan vanha nyrkkisääntö ”viisi kehua suhteessa yhteen moitteeseen” on yhä kelpo ohje.

– Kehut tarkoittavat kaikkea myönteistä huomioimista, vaikkapa hyvän huomenen toivottamista.

 

Varmimmin palaute menee metsään, jos aikansa kerää kiukkua ja sitten päräyttää moitteet ilmoille henkilökohtaisuuksiin menevien arvioiden ryydittäminä.

– Persoonan arvioiminen hyvä–huono-akselilla on aina isku vyön alle, Kupias sanoo.

Palautteessa pitäisikin pysyä tekemisen ja toiminnan tasolla.

– Palaute täytyy kohdistaa niin, että ihmisellä on mahdollisuus muuttaa toimintaansa.

Palautteen tavoitteena on auttaa ihmistä kehittymään. Työasioissa kyse on myös asioiden sujuvuudesta: tehdäänkö asiat siten, kuin on sovittu.

Kriittinen palaute annetaan kahden kesken.

Palautteen saajalle pitää myös antaa mahdollisuus selittää toimintaansa.

– Saajan pitäisi voida kertoa, mikä tilanteeseen on johtanut. Voihan olla, että taustalla on ollut kaksi erittäin huonoa vaihtoehtoa, joista hän on dramaattisin seurauksin valinnut vähemmän huonon, Kupias toteaa.

Palautteen antamisen ja vastaanottamisen yleinen ongelma on Kupiaksen mielestä se, että palaute otetaan liian vakavasti.

– Sekä antamista että vastaanottamista helpottaa ajatus, että palaute on annettu tutkittavaksi.

Palautteen antajan pitäisi siis itsekin ajatella, että hän ei ole lausumassa ehdottomia totuuksia. Varminta on pukea palaute minä-muotoon: Asia näyttää minun näkökulmastani tältä.

Myös vastaanottajan tunteita keventää tieto, että hän voi rauhassa arvioida saamaansa palautetta.

– Useimmiten ihmiset kyllä tunnistavat itsensä palautteesta. Silloin se on myös helpompi ottaa vastaan, Kupias sanoo.

Lisäksi hyvä palautteenantaja tiedostaa vastaanottajan tyylin. Joskus palaute sopii antaa ronskimmin, toisille toimii hienovaraisempi tyyli.

– Jokainen kaipaa palautetta, toiset enemmän kuin toiset. Varsinkin uudessa ympäristössä ihminen tarvitsee normaalia enemmän ulkoista palautetta. Vähitellen hän oppii arvioimaan suorituksiaan myös itse.