Uutiset

Paljon muutakin kuin jääkarhuja

Sanassa ”arktinen” tiivistyy kylmyys, hyisessä vedessä kelluvat jättimäiset jäälohkareet ja merenpohjan öljyrikkaudet. Arktisen keskuksen tutkimusprofessoria Monica Tennbergiä hieman harmittaa kapea näkemys, joka arktisesta alueesta on vallalla.
 
– Arktinen tuo mielikuvia sieltä jostain jäätiköiltä. Niissä mielikuvissa on jääkarhuja ja inuiitteja, mutta arktinen on paljon muutakin.
 
Arktisesta alueesta on olemassa monenlaisia rajauksia. Yksi usein käytetyistä rajoista kulkee napapiirillä. Suomen arktisen strategian mukaan koko maa on arktista aluetta.
 
Suomi pääsee todistamaan alueeseen liittyvän tietotaitonsa, kun maan puheenjohtajakausi Arktisessa neuvostossa alkaa vuonna 2017.
 
Monica Tennberg odottaa puheenjohtajakaudesta vähintääkin mielenkiintoista. Ukrainan kriisi ja sen seuraukset näkyvät myös arktisella alueella kansainvälisten suhteiden viilentymisenä.
 
– Venäjä on muuttanut suhtautumistaan naapurivaltioihin, ja ilmapiirin kylmentyminen on nähtävissä myös tutkijapiireissä. Muutama vuosi sitten seminaari Kuolassa oli lupsakka ja sydämellinen, viime vuonna ilmapiiri ei enää ollut kumpaakaan.
 
Tennbergin mukaan puheenvuorojen sävyjen muutokset ovat toisaalta aina kuuluneet arktisen alueen elämään. Suuret rikkaudet saavat aikaan suuria intohimoja.
 
Tutkijan kannalta poliittinen ja taloudellinen kiinnostus on ollut hyvä asia, sillä se on taannut myös rahoituksen.
 
– Ounastelen, että nyt eletään huippukautta. Jossakin vaiheessa kiinnostus siirtyy arktisesta alueesta jonnekin toisaalle.
 
Tutkijoiden elämään kansainvälisten suhteiden viilentyminen on kuitenkin tuonut epävarmuutta.
 
– Jos EU:n ja Venäjän suhteet yhä kiristyvät, ja pakotteet yltävät myös yhteistyöohjelmien rahoituksiin, moni yhteys voi katketa, sanoo Tennberg.
 
Keskustelu siitä, kenelle arktisen alueen merenpohjan rikkaudet kuuluvat, on ollut ainakin vielä ollut rauhallista.
 
Kansainvälisen merioikeuden perusteella varat kuuluvat rantavaltioille. Meneillään on selvitys siitä, miten alueet jaetaan valtioiden kesken.
 
– Politiikan tutkijana minä tietysti luotan tähän poliittiseen prosessiin, ja niin luottavat ilmeisesti maatkin. Ja prosessi hyödyttää kaikkia, joten siksi alueella on ollut rauhallista, sanoo Tennberg.
 
Helsinkiläissyntyinen Tennberg on tutkinut arktisen alueen politiikkaa jo 25 vuotta. Viime vuodet hän on tutkinut Arktisessa keskuksessa Rovaniemellä Barentsin alueen kehitystä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.
 
Tutkimusprofessori on huomannut, että keskustelussa arktisesta alueesta jää usein huomiotta kehityksen sosiaalinen ulottuvuus.
 
– Ympäristöhuolen ja luonnonvarojen väliin jäävät ja unohtuvat alueella asuvat ihmiset, sanoo Tennberg.
 
Jos ihmisistä puhutaankin, puhutaan yleensä vain alkuperäisväestöstä.
 
– Kannattaisi myös muistaa se, että arktisen alueen asukkaista puoli miljoonaa on alkuperäisväestöä ja neljä miljoonaa on muita asukkaita, Tennberg huomauttaa.
 
Myös suomalaisessa arktisen alueen politiikassa korostuvat vahvasti taloudelliset pyrkimykset.
 
– Poliittisessa puheessa arktinen on aina tuolla jossakin kaukana, mutta toisaalta samassa poliittisessa puheessa koko Suomi on julistettu arktiseksi alueeksi. On erikoista, että tähän alueeseen voi olla niin välineellinen suhtautuminen, jos kerran olemme osa sitä, Monica Tennberg kummastelee.
 
Pohjoinen on keskellä suurta muutosta, mutta arktisella alueella on ennenkin totuttu muutoksiin. Tennbergin mukaan pohjoisessa on totuttu myös siihen, että suuret päätökset tehdään jossakin kaukana.
 
– Sopeutuminen ei ole vain negatiivista, vaan se tuo mukanaan myös hyviä asioita. Näihin hyviin asioihin kannattaa keskittyä.
 
Esimerkiksi ilmastonmuutos ei Tennbergin mukaan ole yksiselitteisesti paha asia. Ilmasto on muuttunut ennenkin, mantereet ovat vaihtaneet paikkaa ja lajit syntyneet ja kuolleet.
 
– Luonto sopeutuu kaikkeen mahdolliseen. Ilmastonmuutos on uhka ihmiselle. Se tuo paitsi muutoksia ekosysteemeihin myös poliittista epävarmuutta ja poliittisia uhkia.
 
Ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä on käsillä viime hetket. Ellei kellon kääntämisessä onnistuta, on vaihtoehtona vain sopeutuminen.
 
– Arktisen alueen suurena haasteena on muuttaa lyhytnäköinen luonnonvarojen hyödyntäminen kestäväksi taloudelliseksi kehitykseksi, sanoo Tennberg. (LM-HäSa)

Asiasanat