Kolumnit Uutiset

Paljon puhetta ja palstatilaa, kovin vähän vastauksia

Viime viikolla julkistettiin hallituksen sote-esitys. Pohjattoman kirstun sijaan edessä näyttäisi olevan musta aukko, joka imee kunnat kuiviin.

Joidenkin näkemysten mukaan hallituksen esitys on perustuslain vastainen. Perustusvaliokunnan jäsen Kimmo Sasi (kok.) totesi tuoreeltaan, että kunnat joutuisivat maksamaan laskun, mutta eivät voi vaikuttaa kustannuksiin jotka ovat yli puolet kuntien budjetista.

Soten tavoitteena on tuottaa jatkossakin yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Pyrkimyksenä on turvata lähipalvelut tai tuoda ne ihmisten arkeen sähköisillä välineillä tai liikkuvina palveluina.

Ja tietysti tuottaa tämä kaikki entistä tehokkaammin eli edullisemmin. Miten tämä ihme tapahtuu, ei ole vielä avautunut. Sote-uudistus on tuottanut sellutehtaan vuosituotannon verran lehtiartikkeleita sekä loputtoman määrän sen, tämän ja tuon tahon mietintöjä.

Pieni kansalainen tuntee kaiken informaation keskellä pohjatonta hämmennystä. Uudistuksen saama palstatila mediassa on sisältänyt paljon puhetta ja vähän vastauksia. Meitä taviksia ei kiinnosta organisaatio, vaan se, pääseekö ihminen vielä tulevaisuudessa lääkäriin – mielellään kotikunnassaan – jos ja kun joskus sattuu tai sairastuu.

Ei sillä, etteikö koko sote käsitteenä olisi suhteellisen hämärä, mutta oman lisänsä hämmennykseen tuovat sekalaiset kauhuskenaariot siitä, miten syvältä sote kaivaa kuntien kirstuja ja tätä kautta kuntalaisten lompakoita.

Valtiovarainministeriön julkaisema painelaskelma pelotteli kuntien veroprosenttien kiipeävän jopa 28 prosenttiin. Laskelma lupaili vuoteen 2020 mennessä Hämeenlinnaan kahden prosentin nousua, Janakkalaan hieman enemmän ja Hattulan korotustarpeeksi ennakoitiin vaatimattomat 3,7 prosenttia. Eikä näissä laskelmissa ole otettu huomioon organisaatiomuutosten tuomia kuluja henkilöstömenojen harmonisoinnissa. Vaatimatonta miljoonaluokkaa nekin.

Jos koko sote-himmeli on ajat sitten karannut tavallisen kansalaisen käsityksen ulkopuolelle, ei ihan täyttä luottamusta uskalla antaa päättäjillekään.

Tuntuu siltä, että kenelläkään ei ole aivan tarkkaa kuvaa kokonaisuudesta ja siitä, millä keinoilla sosiaali- ja terveyspalvelumme tulisi uudistaa, jotta ihmisillä olisi jatkossakin mahdollisuus saada parasta mahdollista ja tarpeenmukaista hoitoa. Ei liene liiallista pessimismiä epäillä, ettei tulevaisuudessa kaikki ole sittenkään paremmin.

Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon uuden palvelurakenteen määrittelevän järjestämislain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015. Järjestämis- ja tuottamisvastuu siirtyy uusille organisaatioille vuoden 2017 alusta. Onhan tässä vielä aikaa viilata.