Uutiset

Palkkakuilu kapenee harmittavan hitaasti

Eilen vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Harva ehkä muistaa, ettei päivän alkuperäinen tarkoitus ollut syyllistää miehiä siitä, etteivät he tuo tarpeeksi usein kukkasia naisilleen.

YK:n vuonna 1975 julistaman naistenpäivän historia ulottuu aina 1850-luvulle, jolloin sadat newyorkilaisnaiset lakkoilivat alhaisia palkkojaan, pitkiä työpäiviään ja epäinhimillisiä työolojaan vastaan.

Päivällä halutaan muistuttaa esteistä, joita on yhä naisten oikeuksien ja tasa-arvon toteutumisen tiellä. Tilastojen mukaan niitä on edelleen olemassa.

Suomessa naisen euro on yhä 80 senttiä, mikä on hieman eurooppalaista keskiarvoa vähemmän.

Sukupuolten välinen palkkaero EU:ssa on tällä hetkellä keskimäärin 18 prosenttia.

Luvun pienentämiseksi Euroopan komissio laatii vielä tänä vuonna uuden naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan strategian vuosiksi 2010-2015.

Komissio aikoo lisätä työnantajille kohdistuvaa tiedotusta, kannustaa tasa-arvoa edistäviä aloitteita ja tukea sukupuolten välisen palkkakuilun mittaamisvälineiden kehittämistä.

Lisäksi saatetaan tiukentaa seuraamuksia, lisätä palkkauksen avoimuutta ja luoda säännöllinen raportointipakko palkkaerojen kehittymisestä. Tarvetta tällaiselle konkretialle varmasti olisi.

Euroopan komissio käynnisti viime perjantaina toisen vaiheen koko EU:n laajuisessa tiedotuskampanjassaan, joka pyrkii herättelemään niin työnantajia kuin työntekijöitäkin palkkakuilun kaventamisen tärkeyteen.

Kampanjan yhteydessä julkaistiin uusi, verkossa oleva palkkaerolaskuri. Kävin huvikseni kokeilemassa sitä tuoreeltaan.

Palkkalaskuri ilmoitti, että viestintäalalla työkentelevä 30-40-vuotias koulutettu suomalaisnainen tienaa keskimäärin 16,8 prosenttia vähemmän kuin mieskollegansa. Syiksi ehdotetaan perhevapaita, osa-aikatöitä, naisvaltaisia aloja sekä yleisiä uralla etenemisen vaikeuksia.

Ei siis mitään uutta auringon alla.

Mutta mitä siihen kukkien ja suklaan tuomiseen naistenpäivänä tulee, onhan se toki huomaavainen tapa osoittaa naiselleen kunnioitusta.

Eräs ystäväni tunnusti suoraan olevansa sen verran ”patriarkaalisen järjestelmän kuristama”, että toivoo edes kerran vuodessa saavansa skumppaa, kukkia ja suklaata vain sen takia, että on nainen.

Toisaalta hän oli eilen työmatkalla ulkomailla samaan aikaan, kun hänen miehensä oli jäänyt kotiin huolehtimaan perheen pienistä lapsista. Mies vietti naistenpäivää uunia jynssäten ja kakkavaippoja vaihtaen, jotta vaimo sai istua Keski-Euroopassa tärkeässä seminaarissa.

Se osoitti varmasti vaimon kunnioitusta paremmin kuin suklaat ja tulppaanit konsanaan. Toivottavasti mies sai työreissulta tuliaisiksi pullollisen hyvää konjakkia.

Ja toki miehetkin ovat oman päivänsä ansainneet. Sille ei vain vielä ole keksitty sopivaa historiallis-yhteiskunnallista syytä.

riikka.happonen@hameensanomat.fi