Uutiset

Palkkapussi paksuksi arvosanoin

Vaikka suvivirsi on jo kajautettu, ei koulukeskustelu pääse lomalle ikinä.

Viime kesänä ruikutettiin opettajien lomien pituutta, tänä kesänä puidaan kouluarviointeja.

Siinä sivussa joku neropatti päästi ilmoille ajatuksen opettajien tulospalkkauksesta: Mitä parempia arvosanoja oppilaat saisivat, sitä parempaa palkkaa opettajat voisivat nostaa.

Perusteena oli, että Suomi pysyisi jatkossakin koulumaailman kärkikastissa.

Ehdotus ei hämmästytä: Hoetaanhan nyky-yhteiskunnassa jo muutenkin mantraa ”suorita, tee tulosta, suorita, tee tulosta”.

Kohta varmaan vanginvartijoiden palkassa näkyy se, kuinka moni vanki on uusinut rikoksensa ja papin tilipussissa painaa hänen sielunhoidollinen kykynsä.

Monet loistavat ideat syntyvät valitettavasti niiden päissä, jotka eivät tunne asioiden taustoja.

Surkuhupaisa esimerkki on huoli opiskelijoiden valmistumisaikojen venymisestä.

Sen sijaan, että katsottaisiin, mistä ongelma johtuu ja kuinka se voitaisiin estää, säädetään laki. Hyvä päättäjät!

Jos koulun oppimistuloksia halutaan parantaa, voidaanko siihen vaikuttaa vain ruoskimalla opettajia bonuksin? Ei voida.

Kaikki on pitkälti kiinni siitä, millaisia oppilaita kouluun valikoituu.

Tästä on hyvä esimerkki maaseutulukioiden ylioppilastulokset, jotka heittelevät peräkkäisinä vuosina joskus rajustikin.

Opettajakaartiin tai koulun linjoihin on tuskin tullut niin suuria muutoksia, että niillä voisi selittää, miksi toisena vuonna suolletaan älliä ja toisena ei.

Jos ylimääräistä rahaa todella olisi käytettävissä bonuksiin, miksi sitä ei saman tien suunnattaisi asioihin, jotka oikeasti vaikuttavat oppimiseen?

Pienemmät ryhmäkoot ja yksilöllisempi opetus, pätevät kouluavustajat ja erityisopettajat ovat eräitä tapoja. Eikä suunnitelma vielä sittenkään olisi täydellinen.

Motivaatiota kun ei osteta rahalla.

Vaikka opettaja olisi kuinka innostava ja pätevä tahansa, ei oppilasta saada oppimaan, jos se ei yksinkertaisesti huvita.

Vastaavasti motivoitunut oppilas tekee töitä arvosanojensa eteen, vaikka opettaja ei olisikaan suosituimmasta päästä.

Arvosanoihin perustuvaan bonuspalkkaukseen kätkeytyy kaksi jo heti suoralta kädeltä tyrmättävää epäkohtaa.

Ensinnäkin, konstikos olisi antaa oppilaille hyviä arvosanoja ja nostaa samalla parempaa palkkaa?

Toinen porsaanreikä on siinä, etteivät opettajat haluaisi työskennellä niissä kouluissa, joissa on heikompitasoisia oppilaita.

Sehän tietäisi enemmän työtä ja vähemmän palkkaa.

Koulukeskustelua vaivaa yleinen harhaluulo, että koulunpenkkien kulutus hamassa nuoruudessa tekee jokaisesta koulutuksen asiantuntijan.

Niinpä onkin ehkä aiheellista, että me muut suljemme suumme – ainakin nyt kesälomien ajaksi.