Uutiset

Pallogrillaus vaatii taitoa, treenausta ja keskittymistä

Noviisille ei ole sijaa Suomen parhaiden joukossa.

VR:n makasiinit aukenevat edessäni ja perhoset lepattavat vatsani pohjalla entistä kovempaa.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun sata grillaajaa kisaa pallogrillauksen suomenmestaruudesta. Ja minun on tarkoitus olla yksi heistä.

Itse en todellakaan ole mikään kyseisen lajin taitaja. Aiemmin olen huolehtinut vain syömäpuolesta.

No, jostainhan se grillauskin täytyy aloittaa. Miksi ei siis suoraan huipulta?

Essu päällä grillin vieressä seisoskellessani alan jo tuntea itseni jonkinmoiseksi grillimestariksi. Katsaus ympäristöön kuitenkin masentaa.

Viereisen grillin miehellä on mukanaan kaiken maailman kipot, kupot ja kastikkeet. Eikä hän todellakaan ole ainoa, joka on tosissaan panostanut kisoihin.

Omat mausteseokseni ja oliiviöljyni vaikuttavat siinä rinnalla varsin vaatimattomilta.

Oloani ei paranna lainkaan, kun tapahtuman avauspuheessa Atrian markkinointijohtaja Pasi Luostarinen julistaa , miten näissä kisoissa ei tule pärjäämään, jos pallogrilli ei ole ollut ulkona jo tammikuussa.

Eihän minulla aiemmin edes ollut pallogrilliä!

Häpeämätöntä kisavakoilua

Alkuerässä grillataan helppoja perusaineksia. Makkaraa, kanansiipiä, pihviä, tomaattia, perunaa ja sipulia. Mitä ihmettä niille kaikille oikein pitäisi tehdä?

Vilkuilen häpeämättömästi syrjäsilmällä, mitä kisakumppanini tekevät ja poimin heiltä vinkkejä. Vieressä päivystävät vapaapalokuntalaiset antavat myös hyviä vinkkejä.

Puoli tuntia on yllättävän lyhyt aika grilliaterian valmistamiseen ja yhtäkkiä kuuluttaja ilmoittaa aikaa olevan enää pari minuuttia.

En ehdi panostaa aterian asetteluun, vaan lätkäisen kaikki ruuat grillistä suoraan lautaselle sen kummemmin venkoilematta.

Annokseni näyttää lähinnä surkuhupaisalta hienoimpien asetelmien vierellä. Onneksi kaikki pääsevät jatkamaan välieriin, joten päätän olla lannistumatta.

Finaaliin pääsystä ei toivoakaan

Välierässä grillattavat ainekset ovat edellisiä haastavampia.

Tarjolla on lohta, pötkylä jonkinmoista lihaa, kesäkurpitsaa, maissia ja jokin kummallinen perunaa muistuttava mötikkä.

– Se on bataatti, selventää sektoriani tuomaroiva Jyrki Sukula naureskellen tietämättömyydelleni.

Bataatinpalat onnistun polttamaan aivan karrelle. Grillipihvit ovat yllättävän ohuita ja tekevät saman tempun. Sormenikin palaa siinä säheltäessäni. Lohi sentään onnistuu joten kuten.

Kymmenelle parhaalle grillaajalle on luvassa pääsy finaaliin. Minun ei tarvitse jännittää tulosten julkaisua sydän kurkussa, sillä tiedän jo valmiiksi, että oma sijoitukseni on paljon matalammalla.

Joka tapauksessa tavoitteeni sijoittua kahdeksankymmenen parhaan joukkoon toteutui. Finaalin sadasta osanottajasta vain seitsemänkymmentä ilmoittautui lopulta mukaan kisoihin.

Ja kaksitoista pistettä on mielestäni aika hyvin ensikertalaiselta, kun paraskin grillaaja sai 43 pistettä.

Poistun VR:n makasiineilta pallogrilliä, grillaussettiä ja montaa grillausvinkkiä rikkaampana. Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan, kuka voittaa! (HäSa)

Pallogrillauksen Suomen mestaruus Hyvinkäälle

– Pallogrillauksen Suomen mestari 2005 Jani Helenius Hyvinkäältä.

– Toiseksi sijoittui porilainen Jukka Peltonen ja kolmanneksi helsinkiläinen Mikko Leisti.

– Kilpailussa arvioitiin grillaajien grillaustyyliä ja -tekniikkaa, luovuutta, ruuan esille laittoa, tuotteiden oikeaa rakennetta ja ajoitusta.

– Välieriin osallistui noin 70 henkeä, joista 12 oli naisia. Kaikki finaalin 10 kilpailijaa olivat miehiä.

– Tapahtuma keräsi kävijöitä kolmisen tuhatta.