Uutiset

Palvelukseen halutaan: überkomissaari

Viime viikon EU-huippukokous oli hieno satiiri eurooppalaisesta päätöksenteosta. Suuri joukko absurdeja käänteitä ja jäsenmaiden ihmeellisiä vaatimuksia, koko joukko viivyttelyjä ja illallisia sekä yön hiljaisina tunteina kasaan tahkottu 400-sivuinen päätös, jonka sisältöä ei kukaan tunnu tietävän.

Toivottavasti viimeistään puoli vuotta vievän käännöstyön jälkeen myös meille suomalaisille kerrotaan, millaiseen Euroopan perustuslakiin edustajamme puumerkkinsä rustasivat.

Luottamusta ei todellakaan herätä se, että kokouksen päätyttyä eri maiden edustajat kertoivat ristiriitaisia tietoja siitä, mistä pikkutunneilla tuli sovittua.

Yhdysvaltain perustuslaki mahtuu parille A4-arkille ja hyvin ne ovat silläkin pärjäneet. Miksi meille piti tehdä romaanisarja?

Perustuslaki syntyi, mutta komission puheenjohtajaa ei löydetty.

Ei ihmekään, sillä hänen pitäisi olla kaikkien alojen yli-ihminen, eikä sellaisia ole Euroopassakaan ongelmaksi asti.

Jäsenmaat olivat lähteneet neuvotteluihin tiukasti omiin ehdokkaisiinsa ripustautuneina. Ja jos omaa ehdokasta ei saa läpi, niin sitten pitää valita joku täsmälleen samanlainen ehdokas.

Eniten nauratti ranskalaisten vaatimus siitä, että valittiin puheenjohtajaksi kuka tahansa, niin tämän pitäisi osata puhua ja kirjoittaa täydellistä ranskaa.

Ranskalaiset tuntuvat elävän vieläkin siinä uskossa, että Ranska olisi suurvalta ja kulttuurimahti, kun tosiasiassa maa on ajatunut kokoonsa nähden pahasti sivuraiteille EU:ssa, missä Saksa, euroskeptinen Englanti ja jopa Espanja pyörittävät showta. Eivätkä tällaiset naurettavat vaatimukset ainakaan paranna Ranskan asemaa.

Voi vain kuvitella, millaiseksi eurooppalainen yhteistyö muodostuisi, jos kaikki maat olisivat Ranskan linjoilla. Mistä meille löytyisi sellainen kaikkien hyväksymä vasemmistovihreäliberaalisosialistikonservatiivi, joka puhuu sujuvasti vähintään 25 kieltä ja on kaikkien alojen asiantuntija.

On kai vain pakko valita Paavo Lipponen, sillä kukaan muukaan ei noissa piireissä Suomea puhu.

Paavo Lipposen mahdollisuuksilla komission puheenjohtajaksi on kiva spekuloida, mutta todennäköisesti Paavo itse on ainoa, joka uskoo mahdollisuuksiinsa. Jos edes hänkään.

Paavoa vastaan puhuu hänen puoluetaustansa, tuleminen mitättömän pienestä jäsenmaasta ja televisiosta tuttu kyvyttömyys eurooppalaistyyliseen small talkiin. Paavo on – kaikella kunnioituksella – juuri sellainen kuin millaiseksi me suomalaiset itsemme kuvittelemme: hieman jäyhiä, mutta suorapuheisia ja aina itse asiaan keskittyneitä sisupusseja.

Hienoja ominaisuuksia, mutta niillä ei 25 täysin erilaisen maan yhteisössä pitkälle pötkitä.

Lipposen ainoa toivo on, että seuraavassa huippukokouksessa joudutaan niin täydelliseen pattitilanteeseen, että jostain on vaikka väkisin kaivettava esiin suuriin jäsenmaihin nähden puolueeton ehdokas. Paavo on mainio musta hevonen.

Jani Suhonen

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

Päivän lehti

7.4.2020