Kolumnit Uutiset

Palvelusta tuli ylellisyyttä

Tiistai jää mieleeni toviksi.

Ei siksi, että päivä olisi kulunut yhä Suomen ensimmäisen talous-Nobelin jälkimainingeissa. Ei myöskään siksi, että Turun telakka julkisti samaisena päivänä tiedon uusista, miljardien laivatilauksistaan.

Syy on paljon henkilökohtaisempi. Tiistaina sain nimittäin palvelua.

Mitään erityistä dramatiikkaa tilanteeseen ei liittynyt, ja ehkä juuri siksi olin niin kovin vaikuttunut.

Auton ajovaloista olivat polttimot palaneet, ja ajelin auto pimeänä töihin. Soitto huoltamolle pelasti kuitenkin hämärissä alkaneen päivän. ”Voit tulla vaikka heti.”

Heti. Se ei ole se sana, jonka suomalaisessa itsepalveluyhteiskunnassa ihminen hädän hetkellä odottaa kuulevansa.

Suomalainen on tottunut odottelemaan palvelua – oli sitten kyse auton polttimoista tai hampaan kolotuksesta. Hyvällä tuurilla vapaa rakonen saattaa löytyä samalla viikolla, mutta todennäköisesti homma hoituu vasta seuraavalla.

Tiistaina toimin kuin hurmiossa. Ajoin huoltamolle, ja homma oli hoidettu vartissa. Olin tyytyväinen.

”Apua silloin, kun ihminen sitä tarvitsee! Näinhän tämän pitäisi toimia!”, julistin tohkeissani kaikille, jotka aamulla osuivat tielleni.

Myöhemmin vähän masennuin.

Tähänkö todella on tultu? Onko (nopeasta) palvelusta tullut sellainen ylellisyystuote, että sitä saadessaan ihminen oikein hätkähtää?

Ilmiö on tuttu myös julkiselta puolelta. Kun rahat ovat tiukassa ja rakenteet maksavat, vähennetään käsipareja.

Samalla voidaankin sitten heittää hyvästit aidolle asiakaspalvelulle ja äärimmillään myös ihmisten väliselle kanssakäymiselle – oli sitten kyse vanhustenhuollosta, terveydenhoidosta tai vaikka rautatieaseman lipunmyynnistä.

Hyvääkin palvelurintamalta sentään kuuluu.

Kaupan liiton tuore selvitys osoittaa, että kauppa käy uusina laajennettuina aukioloaikoina. Asiakkaat ovat tilanteeseen tyytyväisiä.

Lainsäätäjä ymmärsi vetää kellot oikeaan aikaan, kun maailma ympärillä kerran muuttui.

Nurinaa sen sijaan kuuluu etenkin huoltamoilta ja kioskeista, joista asiakkaat ovat paenneet väljemmin ovensa auki pitäviin päivittäistavarakauppoihin.

Yrittäjän harmi on tässä tapauksessa asiakkaan onni. Hän tietää, ken on kerran sikahintaisen kahvipaketin sunnuntaiaamuna R-kioskilta hakenut.