fbpx
Uutiset

Pankinjohtaja viettää vapaa-aikansa jalat irti maasta

Kun hujeltaa aallon vietävänä, välillä ilmaan ponnahtaen, monta tuntia päivässä ja monta päivää peräkkäin, iltaisin ei tarvitse valvoa myöhään.

– En muista, että olisin yhtenäkään iltana mennyt nukkumaan kello 22 jälkeen. Vähän liiankin tervehenkistä lomailua, myhäilee Hauhon Säästöpankin toimitusjohtaja Tarmo Laine.

Laine on vastikään palannut Koillis-Brasiliasta, missä hän vietti viisitoista päivää kirjaimellisesti jalat irti maasta. Kymmenen vuotta leijalautailua harrastaneelle pankinjohtajalle laji on vauhdikasta vastapainoa työlle.

Laine on lautaillut siellä sun täällä, mutta ei aikaisemmin Brasiliassa. Leijalautailijalle matka oli unelmien täyttymys – tai ainakin melkein.

– Kolmisensataa kilometriä hiekkarantaa, aurinko paistoi ja joka päivä tuuli. Vesi oli lämmintä, mutta aallot eivät olleet ihan niin korkeita kuin parhaissa paikoissa. Ihanteellinen aalto olisi vähän äijää isompi, muodostuisi kaukana rannasta eikä hajoaisi nopeasti. Mutta täydellisyyttä on vaikea saavuttaa, hän nauraa.

“Jos ei tuule, oleskelu ilmaista”

Leijalautailussa oleellista on tuuli, ja sitä Brasilian rannikolla riittää elokuusta tammikuuhun. Laineen kolmihenkinen seurue ehti siis juuri ja juuri nauttia lähes jatkuvasta, juuri sopivan kovasta tuulesta.

– Elokuusta tammikuuhun tuulesta on siellä lähes sataprosenttinen varmuus. Osa hotelleista jopa lupaa ilmaisen oleskelun niinä päivinä, jolloin ei tuule. Tuulettomia päiviä ei ollut ainoatakaan.

Ensimmäisinä päivinä seurue suorastaan ahnehti tuulta.

– Lähdimme liikkeelle aikaisin aamupäivällä, kunnes tajusimme, että tuulta todella riittää. Aloimme valita päivän parhaan ajan, jolloin olimme liikkeellä 4-5 tuntia yhtä soittoa.

Fyysinen rääkki veti matkalaiset niin piippuun, että loppupäivä meni lautailun iloista toipuessa.

Rannikolla on turvallista matkustaa

Laine ryhmineen vietti ensin viikon verran pienessä Prean kylässä, joka sijaitsee noin 350 km Fortalezasta pohjoiseen. Tämän jälkeen kului pari yötä toisessa kylässä, kunnes porukka palasi rantaviivaa myötäillen takaisin Fortalezaan.

Valokuvauksesta kiinnostunut Laine vietti aikaa myös kuvaamalla paikallisia näkymiä ja lintuja.

– Kylien ihmiset ovat valtavan ystävällisiä. Turvallisuusongelmia kylissä matkustaessa ei ole, jollei käy todella huono tuuri. Suurkaupunkeja lähestyttäessä turvallisuusriskit kasvavat – kaupunkiin tullessa oppaamme esimerkiksi alkoi ruuvata autosta vararenkaan kaiken varalta irti, ettei sitä varastettaisi.

Laineen mukaan Koillis-Brasilian kylät ovat yhä “aika kehittymättömiä”.

– Siellä on edelleen kookosplantaaseja, joilla asuu orjien jälkeläisiä. Seutu varmaan säilyykin kehittymättömänä, sillä maanomistajat eivät vaihdu. He estävät seudun muuttumisen.

– Kuitenkin ihmiset näyttivät etenkin pienissä kylissä tasapainoisilta ja onnellisilta. Syrjäseudun nuorilla on samankaltaiset ongelmat kuin Suomessakin: kotiseudulla ei ole tarjota heille tekemistä, joten he lähtevät kaupunkeihin, missä läheisten puuttuminen voi aiheuttaa kaikenlaista. (HäSa)

Leijalautailu

– isoa vetoleijaa käytetään liikuttamaan harrastajaa vedessä laudan päällä tai maalla suksilla, lumilaudalla tai luistimilla

– tuulta tarvitaan vedessä jatkuvasti vähintään 5 m/s, maalla leijahiihdossa tai -lautailussa yli 2 m/s

– varusteina leija ja lauta, sukset tai lumilauta, lisäksi leijaan kiinnittyvä trapetsi, kypärä, märkäpuku ja mahdolliset suojat

– Suomessa noin 500 leijasurffaajaa ja noin 1500 talvella leijalautailua harrastavaa

– hyviä lautailupaikkoja on myös mm. Havaijilla, Etelä-Afrikassa, Tanskassa, Irlannissa, Australiassa sekä Suomen rannikolla ja Lapissa

– lisätietoa lajista ja kursseista Purjelautaliiton kite-jaostosta http://sms1.solenovo.fi/surf/kite/

Menot