Uutiset

Pankkivero käsiraha Portugali-sovusta

Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien yhteisen hallitustien tasoittajaksi valmisteltava pankkivero on toistaiseksi kovin hahmottumaton aloite. Demarit ovat painottaneet koko kevään ehdokseen Portugalin tuelle pankkien ja sijoittajien vastuuta holtittomasta taloudenpidosta.

Pankkiveron ohella sijoittajien vastuuta korostaa myös vaatimus takuista Suomen myöntämille kriisilainoille. Muiden EU-maiden, jotka sitoutuvat kriisimaiden pelastusoperaatioihin, on ilmeisen vaikeata hyväksyä Suomen erityiskohtelua.

Pankkiveron voimaantulon aikataulu ja yksityiskohtainen sisältö on vielä päättämättä. Sitäkään, kuinka se määräytyy maksuvelvollisille pankeille, ei ole ratkaistu. Euroopassa on kymmenkunta maata, jotka pankkiveroa eli vakausrahastomaksua keräävät.

Rahaston, johon pankkivero ohjautuu, tarkoituksena on kerätä pääomia rahoitusmarkkinoiden kriisien hoitoon eli maksaa tukea pankeille, jotka ovat vaarassa kaatua. Rahastot voivat olla joko itsenäisiä, erillisiä kriisirahastoja tai pankkiveron tuotto, parhaimmillaan ehkä parisataa miljoona euroa vuodessa, voidaan kirjata valtion talousarvioon.

Suomalaispankit eivät luonnollisesti ole kovin innostuneita uudesta verosta, mutta pitävät sitä silti siedettävänä hintana Portugali-sovusta. Ellei sitä olisi syntynyt, seurauksia kansantaloudelle voi vain arvailla.

Pankit voivat toki edelleen tehostaa toimintaansa karsimalla kulujaan, jolloin tulevaa pankkiveroa ei ole välttämätöntä siirtää asiakkaiden maksettavaksi. Ne voivat veron verran leikata omistajiensa osingoistakin.

Ajatus siitä, että uusi vero lisätään pankkipalvelujen hintaan tai korkoihin, on ilmeisesti lähempänä totuutta kuin se, että pankit maksaisivat sen jotenkin muuten. Tuskin niillä mitään vararahastoa on yllättävien verojen kattamiseksi.

Korot ovat muutenkin nousussa eli veron osuus rahan kokonaishinnasta hämärtyisi näkymättömiin. Viime kädessä lasku lankeaa pankkien asiakkaiden piikkiin eli perusidea pankkien ja sijoittajien vastuusta katoaa heti kättelyssä.

Jakoa siitä, mitkä asiakasryhmät pankkiveron maksavat voi vasta arvailla. Lasku voi langeta yrityksille tai asuntovelallisille, eivätkä tallettajatkaan pääse sitä varmuudella karkuun.

Jos ja kun pankkivero säädetään, on kohtuutonta, että se koskee vain muutamia maita. Pääomat ylittävät salamannopeasti maiden ja maanosien rajat ja on väärin, että niitä verotetaan eri tavalla eri maissa. Verokohtelun pitäisi vähintään Euroopan unionissa olla yhtenäinen.

Koska pääomien vapaata liikkuvuutta, koko EU:n keskeistä perusperiaatetta, tuskin lähdetään piiruakaan kiristämään, liukasliikkeinen raha hakeutuu sellaisiin maihin, joissa verokohtelu on suopeinta.

Parisataa miljoonaa euroa valtion tyhjään kassaan tekisi toki hyvää, mutta jos sen takia raha kiertää Suomen, pankkivero ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus.