Uutiset

Paperinvalmistajille oppia kantapään kautta

Totta se on!

Paperiliitto ja Metsäteollisuus ry löivät sopuisasti kättä kahden vuoden jatkodiilistä alalla.

Palkkaa ei tule lisää kuin puoli prosenttia vuodessa. Tärkeintä eivät nyt olleetkaan korotusprosentit vaan molemminpuolinen lupaus sopimuskäytännön kehittämisestä alan kilpailukykyä ja työllisyyttä tukevalla tavalla.

Paljon parjatut paperimiehet siis tekivät sen, mihin pitäisi päästä läpi koko työmarkkinakentän.

Eikä sopuun päädytty pakkokeinoin. Käytettiin vanhaa hyväksi koettua tapaa: rehellisyyttä.

Molemmin puolin tunnustettiin alan vaikeudet. Siitä oli helppo ponnistaa eteenpäin hakemaan ratkaisuja.

Kulukuri ja tuottavuuden nostaminen olivat niitä keskeisiä asioita, joihin ala itse voi vaikuttaa.

Merkittävää on jatkossa se, saadaanko vielä valtio päätöksillään tukemaan metsäteollisuutemme ponnisteluja.

Keskeisin toive kohdistuu edullisen sähkönsaannin turvaamiseen lisäydinvoimaa rakentamalla.

Myös energiaan kohdistettu verotus rasittaa metsäteollisuutta. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti jo koko verosta luopumista.

Jos kaikki edellä mainitut edellytykset toteutuvat ja euron kurssi jatkaa laskevaa kehitystään suhteessa dollariin, puntaan ja Ruotsin kruunuun, voivat metsäteollisuuden työpaikat jopa pikkuisen kasvaa Suomessa.

Metsäteollisuudessa on kuljettu pitkä tie, ennen kuin on päädytty tämän hetken sopuisaan yhteiseloon.

Metsäteollisuudessa vallitsi vuosikymmeniä tilanne, jossa ansiot nousivat paljon virallisia korotuksia nopeammin liukumien ansiosta.

Työnantaja ei halunnut riidellä, eikä ottaa sitä riskiä, että koneet olisivat lakon takia pysähtyneet. Myös puun hinta sai hinautua melko vapaasti ylöspäin.

Kun kannattavuusmittarit sitten tasaisin välein painuivat punaiselle, ilmoitettiin valtioneuvostolle, että saiskos sitä d-vitamiinia.

Devalvaatiot toistuivat tasaisin välein, ja vientikauppa kävi pienten notkahdusten jälkeen. Tällaisesta toiminnasta tuli maan tapa.

Kulujen kasvu sai kuitenkin jatkua, vaikka markka ja sen myötä devalvaatiomahdollisuus meni.

Ala sai hengähdysaikaa, kun euron arvo pysyi pitkään alamaissa dollariin nähden sen jälkeen, kun Suomi liittyi valuuttaunioniin.

Vasta 2000-luvun lopulla metsäteollisuus koki ensimmäisen tositestin vakaan valuuttakurssin oloissa.

Opetus oli kova. Tehdas toisensa jälkeen sai lapun luukulle. Vain moderneimmat tehtaat jäivät, eivätkä nekään tuota kuten ahne nykyraha edellyttäisi. Kantapään kautta opittu uusi tapa sopia ja soveltaa työehtoja antaa kuitenkin toiveita tulevaisuuteen.

Tämän jälkeen katseet kohdistuvat valtiovaltaan, jottei se hakkaisi päätään energiamäntyihin ja silpoisi kasvua tuulimyllyjen tukemisella.

pauli.uusi-kilponen@hameensanomat.fi

Molemmin puolin tunnustettiin vaikeudet. Siitä oli helppoa ponnistaa eteenpäin.

Päivän lehti

30.5.2020