Uutiset

Parempi olla katsomatta kattolamppuja

Neljänteen vapaaotteluunsa valmistautuva kamppailu-urheilun moniottelija Mikko Kolehmainen, 37, on elävä esimerkki siitä, ettei menestykseen ole oikotietä.

Tänä syksynä 30 vuotta urheillut Kolehmainen saavutti ensimmäisen Finnish Open -pronssinsa lukkopainista.

– On tässä tehty pitkään töitä. Ennen pronssia olin ollut SM-tasolla aina sijoilla 5–8.

Hämeenlinnalainen sai ensikosketuksensa kamppailulajeihin 7-vuotiaana, kun hänet vietiin karateen. Välissä laji ehtyi vaihtua nyrkkeilyyn, joka teki tilaa jääkiekolle vuosikymmenen ajaksi. Kolehmainen pelasi HPK:n A-junnuissa ja Turun Toverien Mestis-joukkueessa.

Vuosituhannen vaihteessa Kolehmainen löysi itsensä uudelleen paini- ja nyrkkeilytreeneistä.

– Kamppailu on vetänyt puoleensa junnusta lähtien. Naperona tuli katseltua Rockyt ja Karate Kidit, Kolehmainen naurahtaa.

Vuonna 2013 Kolehmainen otti debyyttimatsinsa häkissä kolmen kuukauden vapaaottelukokemuksella Hyvinkään RNC:n riveissä. Turpaan tuli.

– Johdin ottelua, kunnes kolmannessa erässä tuli mono päähän ja taju pois. Toisen ottelun voitin takakuristuksella.

Kolmannessa ottelussaan toissa vuonna Kolehmainen maksoi oppirahansa raskaimman kautta.

– Sain vastaani sellaisen ruokariskin kaverin, jonka aliarvioin ulkonäön perusteella ja hävisin kiljotiini-kuristuksella. Pelkällä kropalla ei otteluita voiteta, raamikas Kolehmainen hymyilee.

Aliarviointi on tuttua Kolehmaiselle. Puoliksi mustalainen kamppailija on törmännyt elämässään kiusaamiseen.

– Koulussa haukuttiin manneksi, vaikka en edes näyttänyt mustalaiselta. Omille lapsilleni suvaitsevaisuus on normaalia, he ovat kasvaneet yhdessä maahanmuuttajien kanssa.

Sukunimensä hän vaihtoi aikuisiällä käytännön syistä.

– Lindemanina ei tahtonut saada töitä tai asuntoa.

Sukunimenvaihdos ei tarkoita sitä, etteikö Kolehmainen kunnioittaisi juuriaan ja olisi ylpeä niistä.

– Isä yritti tehdä minusta hevosmiestä, mutta ei se ollut minua varten, ”Linde” naurahtaa.

Kolehmainen on kiinnitetty yhdessä seurakaveri Sam Izodin kanssa 19.11. Karkkilassa järjestettävään FNF13-otteluiltaan, joka on tunnettu näyttävistä tapahtumistaan.

– Vastustaja varmistunee lokakuussa. Loukkaantumiset saattavat vaihtaa vastustajaa nopeastikin.

Kolehmainen on elämänsä iskussa. Ikä on tuonut harjoitteluun järkeä.

– Nuorempana oli ihan sama, kuinka paljon harjoitteli, kunhan sen teki aina kovaa. Sitä seurasivat loukkaantumiset. Nyt tunnen kroppani. Tiedän, mitä se kestää.

Täysin terveenä ei Kolehmainen ole viime vuosinakaan pysynyt. Käynnissä oleva kausi on Kolehmaisen ehjin viiteen vuoteen.

– Kamppailussa sattuu aina. Viime vuosina ovat haitanneet leikkausta vaatineet nilkka- ja selkävammat.

Kun häkin ovi sulkeutuu takana, on kaikki sen jälkeen omissa käsissä.

– Häkistä ei voi luistella vaihtoon, kun vähän väsyttää, mikä on lajin suola. Täytyy vain toivoa, ettei tarvitse katsella kattolamppuja vaakatasosta. Parempi olla katsomatta, jos haluaa voittaa.

Asiasanat