Uutiset

Pariisin ilmastokokoukselle isot odotukset

Odotukset joulukuun alussa pidettävästä Pariisin ilmastohuippukokouksesta ovat korkealla. Tähän mennessä jo ainakin 152 maata on esittänyt lupauksensa siitä, kuinka ne aikovat vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoden 2020 jälkeen.

Päästövähennyksiin lupautuneet maat kattavat liki 90 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä.

Pariisissa olisi tarkoitus laatia vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskeva uusi ilmastosopimus. Sopimuksen tavoitteena on luoda YK:lle järjestelmä, jolla maapallon keskilämpötilan nousu pystyttäisiin rajoittamaan korkeintaan kahteen celsiusasteeseen.

Pariisin ilmastosopimus olisi historiallinen siinäkin mielessä, että siinä ensi kertaa kaikki maailman maat – rikkaat ja köyhät – sitoutuisivat ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin.

TIEDEMIESTEN mukaan maapallon ilmasto muuttuisi vaarallisen paljon, jos se lämpenee yli kaksi celsiusastetta: kuivuuskaudet, tulvat ja myrskyt pahenisivat nykyisestään oleellisesti.

Haasteita Pariisin kokouksen alla riittää. Viime viikolla EU:n ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete kertoi EU:n laskelmista, joiden mukaan nyt kasassa olevat ilmastolupaukset eivät riitä pitämään lämpenemistä alle kahdessa asteessa.

Maapallo on näillä lupauksilla matkalla kohti kolmen asteen lämpenemistä tämän vuosisadan aikana.

– Tänä vuonna saadut päästövähennysilmoitukset ovat merkittävä askel eteenpäin, mutta ne eivät riitä kahden asteen tavoitteeseen, myöntää Suomen ilmastopääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä.

TARVITAAN vielä entistä kunnianhimoisempia tavoitteita.

Siksi EU haluaa, että Pariisin sopimukseen tulee pitkän aikavälin päästövähennystavoite esimerkiksi vuodelle 2050. EU:n tavoite on puolittaa maailmanlaajuiset päästöt vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Ilmastosopimuksen pohjatekstiä hiotaan tällä viikolla Bonnin ilmastokokouksessa.

– Töitä on vielä paljon edessä. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa tiivis ja selkeä 20 sivua pitkä teksti, jonka pitäisi muodostaa pohja Pariisin sopimukselle. Tekstiin tulee Bonnissa todennäköisesti vielä paljon kommentteja, Laurikka sanoo.

YKSI VAIKEIMMISTA pähkinöistä Bonnissa on ilmastorahoitus: miten kehittyneet maat rahoittavat kehittyvien maiden ilmastotoimia päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Aiemmin on jo sovittu, että vuoteen 2020 mennessä kehittyvien maiden tulisi saada tähän vuosittain 100 miljardia dollaria.

Toinen vaikea aihe on vastuunjako eli millä ehdoilla maiden odotetaan vähentävän päästöjään, raportoivan siitä ja rahoittavan muiden ilmastotoimia.

Kunnianhimoisimmasta päästä on EU:n tavoite vähentää päästöjä ainakin 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Ongelmana on, että eri tahojen lupaukset eivät ole yhteismitallisia. Esimerkiksi Kiina ja Intia ovat luvanneet vähentää päästöjään bkt-yksikköä kohden ja lisätä ei-fossiilisen energian määrää.

Kiina on lisäksi luvannut päästöjensä lähtevän laskuun vuoteen 2030 mennessä, kun taas Intia on luvannut vähentää päästöjään bkt:n yksikköä kohden.

PARIISIN sopimuksesta pitäisi löytyä myös mekanismi, jonka mukaan maiden edistymistä päästötavoitteidensa toteutumisessa seurataan esimerkiksi viiden vuoden välein. EU tukee viiden vuoden tarkasteluväliä.

Bolivia on jopa ehdottanut erityisen ilmastotuomioistuimen perustamista niiden rankaisemiseksi, jotka eivät pysy tavoitteessaan. Laurikka pitää tällaisen elimen perustamista epätodennäköisenä.

Pariisin kokoukseen mentäessä on yritetty välttää ne virheet, jotka johtivat Kööpenhaminan vuoden 2009 ilmastokokouksen epäonnistumiseen.

– Tiede ja kansallinen ilmastopolitiikka eri puolilla maailmaa ovat menneet eteenpäin, uusiutuvan energian hinta on laskenut, nyt ollaan erilaisissa olosuhteissa kuin 2009, sanoo Laurikka.

Asiasanat

Päivän lehti

24.1.2020