Uutiset

Parkkonen meni metsään

ja toi palkinnon tullessaan

Hämeenlinnalainen Seppo Parkkonen, 55, löysi itsensä viisitoistakesäisenä metsästä. Sillä tiellä hän on edelleen. Ei tosin enää Metsähallituksen työleirillä kuten 1960-luvulla, vaan nykyään Parkkonen käy päivittäin metsässä lenkillä.

Metsä on läsnä myös Parkkosen novellissa, joka voitti Metsälehden Löysin itseni metsästä -kirjoituskilpailun. Novellissa hän kirjoittaa omista kokemuksistaan metsätyöleirillä Savukoskella.

– Aika on tehnyt tepposet, kaikkea en muistanut, joten hersyttelin vähän, Parkkonen paljastaa.

Hersyttely kannatti. Tuomariston kommenttien mukaan Parkkosen novellin ansioita ovat muun muassa hiljainen huumori ja vahva miljöökuvaus.

Kun Parkkosen vaimo näytti Helsingin Sanomista löytämäänsä kilpailuilmoitusta, ei mies haudutellut kirjoittamisen aloittamista.

– Pyysin pekkaspäivän ja aloin kirjoittaa. Vapaapäivän aikana en kuitenkaan saanut novellia valmiiksi vaan se valmistui viikonloppuna.

Voitto oli Parkkoselle yllätys, sillä kilpailuun otti osaa 961 kirjoittajaa. Omaksi ansiokseen Parkkonen sanoo, että aihe tuntui heti omalta. Hän kirjoitti samasta aiheesta jo kouluaineita.

– Sitä ennen sain ainekirjoituksesta seiskoja. Metsätyöleirin jälkeen sain ysejä.

Metsä
on pyhäkkö

Parkkonen haaveili nuorena poikana metsäalasta. Kahden kuukauden mittaisella metsätyöleirillä haave kuitenkin karisi.

– Nyt se hieman harmittaa, mutta työskentelen siellä ketjun toisessa päässä, Kariston kirjapainossa työskentelevä Parkkonen kertoo.

Parkkoselle metsä on pyhäkkö. Siellä hän lepää ja viettää aikaa. Suosikkipuu on mänty. Metsätyöleirillä hän istutti tuhansia männyn taimia.

– Se tuoksuu hyvälle ja mäntymetsä on kaunis, Parkkonen perustelee.

Metsätyöleirillä ei metsä kuitenkaan koko aikaa tuoksunut tuoreelle metsälle.

– Syötiin vuoden 1944 näkkileipää. Sitä ei pystynyt puremaan vaan näkkileipä piti kääriä kosteaan pyyhkeeseen ja syödä vasta iltapäivällä. Kyllä se pieretti hirveästi, Parkkonen muistelee.

Eikä poikien ruokakaappikaan aina hyvälle tuoksunut. Parkkosen kaveri Pulu-Pete keräsi metsästä kaikki linnun ulosteet. Illalla hän lajitteli ne ja varastoi ruokakaappiin. Leirin jälkeen hän lähetti tutkimuksensa tulokset Oulun yliopistoon.

Lapsuus löytyy
pöytälaatikosta

Kirjoittaminen on Parkkoselle tapa purkaa itseään. Vuosia sitten, kun hän asui kaksin murrosikäisen tyttärensä kanssa, he kommunikoivat kirjeitse.

– Eihän sitä murrosikäisen kanssa voinut puhua ellei ääni olisi noussut falsettiin, Parkkonen nauraa ja jatkaa, että tyttäreltä tuli aina nopeasti vastauskirje takaisin.

Parkkonen on muistellut omaa lapsuttaan pöytälaatikkoonsa. Metsälehden kilpailun voitto on tuonut lisää itsevarmuutta.

– Aion kaivaa kirjoitukset esiin ja ryhtyä muokkaamaan niitä, Parkkonen lupaa.

Parkkonen sai palkinnoksi 5 000 euroa. Palkintorahat hän käyttää matkusteluun.

Parkkosen novelli julkaistaan Metsälehdessä. Lisäksi kilpailun parhaista novelleista kootaan antologia, joka julkaistaan seuraavilla kirjamessuilla.