Uutiset

Parolan leijona pesee kasvonsa

Parolannummella Panssariprikaatin harjoituskentän reunalla seisova leijonapatsas on läheltä katsottuna riemunkirjava ilmestys. Sen pinnassa on vihreää levää, tiilenpunaista maalia, alkuperäistä kullansävyistä öljypohjustusta ja patsaan omaa lyijynharmaata.

Onpa joku nähnyt vaivaa kivutakseen yli viiden metrin korkeuteen kirjoittamaan nimikirjaimensa patsaan selkään.

Muistomerkki on parhaillaan rakennustelineiden keskellä, sillä monumentin vuosikymmeniä odotettu kunnostustyö on vihdoin käynnissä. On patsaan graniittista jalustaa ja metallista valettua jalopeuraa tosin ainakin yritetty paikkailla ennenkin.

-Saumoja on paikattu rappauksella ja leijonaa tinalla, polyuretaanilla ja jopa saniteettisilikonilla, kuvailee kunnostustyön tekijä, taidekonservaattori Liisa Helle-Wlodarczyk.

Ei kenenkään vastuulla

Hämeenlinnan Taidemuseo teetti leijonapatsaan kuntokartoituksen viime vuonna, ja se todettiin hälyttävän huonokuntoiseksi.

-Toisaalta teoksen tila on ollut huolestuttava jo vuosikymmeniä. Konservoinnin mahdollisuutta on selvitetty muun muassa 1970- ja 1990-lukujen lopulla, mutta rahoitusta ei tuolloin löytynyt, kertoo taidemuseon johtaja Taina Lammassaari.

Tällä kertaa asiaa ryhtyi selvittämään Puolustushallinnon rakennuslaitoksen aluejohtaja Matti Leppänen, jolta nyt jo edesmennyt kenraaliluutnantti Erkki Rannikko kyseli patsaan kohtalosta. Myös kauppaneuvos Aimo Vihervuori toivoi aikoinaan, että patsas kunnostettaisiin.

-Aloin selvittää, mille taholle monumentista huolehtiminen kuuluu, ja kävi ilmi, ettei oikein millekään, Leppänen kertoo.

Hän otti yhteyttä muun muassa museovirastoon ja opetusministeriöön, ja sai silloisen kulttuuri- ja opetusministeri Stefan Wallinin innostumaan asiasta. Sen jälkeen Hämeenlinnan Taidemuseo aluetaidemuseona sai tehtäväkseen viedä kunnostushanketta eteenpäin.

Kunnostustyö maksaa 30 000 euroa, ja sitä rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä puolustusministeriö.

Yllätyksiä matkan varrella

Liisa Helle-Wlodarczyk kertoo, että kuntokartoituksen ja kunnostustyön varrella on ilmennyt monia yllätyksiä. Ehkä suurin on ollut patsaan materiaali.

-Näin patsaan ensimmäisen kerran kovalla pakkasella ja se oli aivan huurteessa. Kuvittelin, että se on valettu pronssista, mutta totuus paljastui myöhemmin.

Leijona on valettu metalliseoksesta, jossa on noin puolet lyijyä ja lisäksi tinaa ja sinkkiä. Patsaan huono kunto johtuu ainakin osittain juuri käytetystä seoksesta.

-Tällainen seos kestää huomattavasti huonommin säiden vaihtelua kuin pronssi. Lyijy on lisäksi pehmeää, eli valun jälkeen patsas on elänyt ja painunut pitkään. Minun mielestäni tämä on jopa melko hyvässä kunnossa valmistusmateriaaliin nähden, Helle-Wlodarczyk sanoo.

Kunnostustyön aikana veistos puhdistetaan ja irronneet kohdat kiinnitetään. Samalla tehdään tarvittavat paikkaukset, retusoinnit ja pintakäsittelyt. Myös sinänsä hyvin säilynyt graniittijalusta puhdistetaan, paikataan ja sen saumaukset korjataan.

Liisa Helle-Wlodarczyk kertoo, että patsaan pintakäsittely päätetään vasta myöhemmin työn edetessä. Hän suosittelee, että jatkossa patsas pitäisi vähintään pestä kerran vuodessa, ettei sen pintaan ala muodostua uutta levää. (HäSa)