fbpx
Uutiset

Parveke tärkeämpi kuin sairas lapsi

Helsingin lastenklinikka valmistui vuonna 1946 ja sen rakentamisessa arkkiatri Arvo Ylpöllä oli keskeinen rooli.

Lastenklinikka tarjosi huipputason hoitoa nykyaikaisessa rakennuksessa. Tänään siellä hoidetaan muun muassa syöpää sairastavia lapsia ja leikataan pieniä sydänpotilaita. Hoito on jokseenkin parasta mitä maailmassa on saatavilla.

Hyvän hoidon tiellä on vanha rakennus, jonka korjaamista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS suunnittelee. Remontti ja laajennus alkanee lähivuosina.

Laajennusta ovat ryhtyneet vastustamaan vanhan suojelijat. Helsingin kaupunginmuseo ja kaavoittajat katsovat, että 800 neliön päiväkirurgian osastoa ei pidä rakentaa, koska laajennuksen takia rakennuksesta häviäisi muutama parveke.

Ihan totta: muutama parveke.

Olin lapsena monta kertaa hoidettavana lastenklinikalla. Olen näihin päiviin asti ollut kiitollinen lastenklinikan ajoista lukemattomille lääkäreille, hoitajille, siivoojille, koko sairaalan hoitohenkilökunnalle.

Hairahduin ajattelemaan, että tärkeintä on hoito, huolenpito lapsesta.

Vanhan suojelijat avasivat silmiäni. Koko jutun idea onkin rakennus, pienen pojan mielestä pelottavine julkisivuineen. Katselin lapsena valkoista rapattua seinää lastensängyssä ymmärtämättä, että kova juttu onkin juuri tuo seinä.

Nyt olen kirkastettu: olen ollut pienenä poikana Pyhätössä. Minun tulee olla kiitollinen Rakennukselle.

Lastenklinikan laajennuksesta käytävä keskustelu paljastaa niin sanotun sivistysvaltion pimeän puolen. Niinkin voi vaan käydä, että parvekkeen suojelulla ollaan sivuuttamassa sairaan lapsen hoitoa.

Vanhojen rakennusten suojelijoiden suosikkihöpinää on toiminnallisuus. Idea on se, että vanha sauna pysyy saunana, kirkko kirkkona ja sairaala sairaalana.

Lastenklinikka pysyy suojelijoiden toiveiden mukaisesti sairaalana, mutta porukka haluaa rajata sairaalan toimintaa. Sairaita lapsia saa hoitaa, ei kuitenkaan siten kuin muun muassa lääkärit esittävät.

Mistä on perimmiltään kyse? Vanhan suojelijat palvovat tavaraa, henki saa tehdä tilaa materialle.

Sivistysvaltiossa nostaa päätään joskus äärimmäinen sivistymättömyys.

Ihminen on tunnetusti kovapäinen olento, vaan kun hän konttaa, kompuroi ja samalla näkee, hänen silmänsä saattavat aueta – jos ei muuta niin hetkeksi.

Lastenklinikan kimpussa olevat vanhan rakennuksen suojelijat ymmärtäisivät silmänräpäyksessä parvekkeen ja sairaan lapsen eron, jos heidän omat lapsensa sairastuisivat vakavasti ja joutuisivat sairaalahoitoon.

Kun ihminen on henkisistä arvoista liian kaukana, materian arvo tuppaa nousemaan arvoon arvaamattomaan.

Lastenklinikan laajennuksen kaavasta päättää aikanaan Helsingin kaupungin rakennuslautakunta. Kenties siellä ymmärretään panna oikeaan järjestykseen parvekkeet ja sairaat lapset.

Menot