Uutiset

Pasi Rauhala sukelsi 1970-luvulle

Hämeenlinnan taidemuseon piharakennuksen hirsiseinälle on ripustettu valkoisia posliinikuppeja ja tasseja. Niistä muodostuu sana KOTIMUSEO. Ovessa lukee Rauhala.

Kun astuu kynnyksen yli, tupsahtaa suoraan 1970-luvun pikku asuntoon. Eteisessä on söpöjä eläintauluja, olohuoneessa ruskeankukertavat tapetit ja keittiössä kesken jäänyt aamukahvi puoliksi syödyn makkaravoileivän ja kananmunankuorten kanssa.

Tämäkö nyt on taidetta?

Kyllä, ainakin kuvataiteilija Pasi Rauhala sanoo niin. Pasi Rauhalan Kotimuseo on kokonaisvaltainen taideteos, jossa tekijä koettaa eläytyä aiempien sukupolvien elämään.

Välineinä ovat 1970-luvun huonekalut, esineet, äänet ja kokonainen elämäntarina, jonka Rauhala on rakentanut talon ”asukkaan” ympärille.

Rauhalan Kotimuseo sijaitsee ainutlaatuisessa ympäristössä Hämeenlinnan taidemuseon piharakennuksessa. Huoneisto on aikanaan ollut museon vahtimestarin asunto, mutta sittemmin tila on ollut varastona.

Arjen jäljet ?innostivat

Idean kotimuseoonsa Rauhala sai puolitoista vuotta sitten osallistuessaan Kuvataideakatemian kiertonäyttelyyn Hämeenlinnan taidemuseossa.

-Haimme täältä varastosta jotain veistoksen jalustaa ja katselin ihmeissäni, mikä tila tämä oikein on, Pasi Rauhala muistelee kotimuseon keittiössä.

Ajatus kokonaistaideteoksesta sai vauhtia, kun taiteilija etsiskeli perheelleen omakotitaloa tai muuta vanhaa asuntoa Helsingistä.

-Oli kiinnostavaa katsella arjen ja elämisen jälkiä, että minkälaiseen asuun talot olivat jääneet viimeisen asukkaan jäljiltä, hän kertoo.

1970-luvussa Rauhalaa kiinnostavat värit, esineet ja koko aikakauden estetiikka. Näyttelyään varten Rauhala on huolellisesti kolunnut vanhempiensa ja isovanhempiensa ullakot ja kirpputorit ja rahdannut tavaraa pakettiautolasteittain Hämeenlinnaan.

Kuvitteellisessa kotimuseossaan vuonna 1978 syntynyt Rauhala siirtyy ajassa 30 vuotta taaksepäin ja muuttuu alter egokseen, onneaan ja omaa tietään etsiväksi kolmikymppiseksi perheenisäksi 1970-luvun Suomessa.

Valokuvataiteen ?lopputyö

Pasi Rauhala on rakentanut näyttelynsä ympärille tarinan, jossa ”päähenkilöllä” on tarkasti mietitty elämänkohtalo ja jokaisella esineellä ja ääniefektillä täsmällinen merkitys. Ei ole sattumaa, että television vieressä kököttävä kukkapöytä on tyhjä tai että perhoskokoelmat on nostettu keittiössä seinäkaapin päälle.

Yleisölle Rauhala ei kuitenkaan halua selitellä näyttelyään. Jokainen kävijä katsoo näyttelyä omalla tavallaan ja näkee sen, mitä haluaa nähdä ja mitä hoksaa katsoa.

-Mutta sehän tässä tavallaan on kiinnostavaa, miten yleisö tähän reagoi, taiteilija sanoo.

Työ on Pasi Rauhalan lopputyö Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolle. Itse teokseen valokuvia ei sisälly. Sen sijaan Rauhala aikoo dokumentoida kotimuseon ja esittää dokumentit lopputyönään.

-Olen aiemmin ottanut paljon still-kuvia elokuviin. Sieltä varmaan tulee se lavastamisen into, hän pohtii.

Pasi Rauhalan kotimuseo on saamassa jatkoa. Hämeenlinnan jälkeen näyttelyprojekti jatkuu uudessa muodossa Jyväskylän ja Rauman museoissa sekä Helsingin Birka-galleriassa. Jatko-osat kertovat samaa tarinaa, mutta eri aikakaudelta. Kokonaisuudesta on suunnitteilla myös kirja. (HäSa)