Uutiset

Pätkäsukupolvi lakkoilee laiskottelemalla

Lakkovuosi 2010 käynnistyi viime viikolla rytinällä. Ensin AKT:n ammattikuskit häipyivät autonratista palkankorotuksia vaatimaan. Muutamaa päivää myöhemmin vaihtoivat vapaalle saman ammattiliiton ahtaajat. Kontit jäivät seisomaan, jotta ahtaajat saisivat uuteen työehtosopimukseen tukevamman turvan irtisanomistilanteessa.

Viime viikon lakkojuttuja lueskellessa vastaan ei kumma kyllä osunut yhtään kuvausta sankarityöläisten lakkotaistelusta rahamahtia vastaan. Lakko näyttäytyi medioissa kansalaisten arkea haittaavana kiusantekona, taantuma-Suomen kilpailukykyä vakavasti haavoittavana sabotaasina tai aikuisten känkkäränkkien hiekkalaatikkoleikkinä. Lakko taitaa olla vähän out.

Kitkeriä lakkojuttuja tehtaillaan toimituksissa, joissa entistä useampi roikkuu erilaisssa pätkätyösuhteissa. Myös lukijoiden todellisuutta ovat yhä useammin niin sanotut epätyypilliset työsuhteet: osa-aikaiset, määräaikaiset ja tilapäiset työt. Lakkoaamuna pätkätyöläisellä saattoi mennä kahvi väärään kurkkuun, jos sattui kuulemaan vakinaisen ahtaajan keskiansion. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan se on noin 43 300 euroa. Ilman vuorolisiä.

Lakko on uskomattoman tehokas keino kiinnittää nopeasti ja isosti huomiota työntekijöiden kohtaamiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Lakkoasetta voivat kuitenkin paradoksaalisesti käyttää vain ne, joiden tilanne työmarkkinoilla on suhteellisen turvattu. Työntekijöiden paarialuokkaan kuuluvien pätkätyöläisten on todistettava yhä uudestaan ja uudestaan työnantajalle, että sopimus kannattaa uusia. Työsuhteista taistellessa alkaa jo pelkkä ammattiliittoon kuuluminen kalskahtaa epäilyttävältä.

Pätkien ja pitkien välisestä kamppailusta on pohjimmiltaan kyse myös ahtaajien lakossa. AKT niskuroi estääksen sen, että irtisanottujen vakituisten työntekijöiden tilalle olisi liian helppoa palkata tilapäisiä työntekijöitä. Ymmärrettävää.

Lakkomyllerryksellä kaivetaan valitettavasti entistä suurempaa railoa vakituisessa työsuhteessa ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien välille. Ammattiliitoilla ei ole toistaiseksi ollut hirveästi tarjottavaa jälkimmäisille. Kannattaisi, sillä liittojen jäsenmäärät ovat jatkuvassa laskussa, kun pätkätyöläiset eivät löydä niistä paikkaansa.

On pätkätyöläiselläkin keinonsa näyttää, jos työnantajan kohtelu ei miellytä. Työn tekeminen huolimattomasti on niistä yksi. Maineen mustaaminen ystäville ja tuttaville on toinen. Kolmas on hei-hein sanominen koko työpaikalle – iäksi.

Palataan vielä joulukuulle 2009 ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Laukut kerääntyivät surullisiksi röykkiöiksi, kun matkatavarankäsittelijät ilmaisivat mielipiteensä vuokratyöfirman palkkalistoille siirtymisestä. Ilmailualan unionin IAU:n tuolloiset puheet paskaduuneista kuvaavat hyvin sitä, kuinka paljon työntekijän motivaatioon vakituinen työpaikka vaikuttaa. Paskaduunin voi myös hoitaa paskasti.

verna.kuutti@hameensanomat.fi

On pätkätyöläiselläkin keinonsa näyttää, jos työnantajan kohtelu ei miellytä.

Päivän lehti

27.1.2020