Uutiset

Paviaanipakolaisille löytyi turvapaikkoja

Katsopa apinaa raaputtamassa/itseään toisiaan kaaputtamassa./Vatsaa raapii/vaikka loppupäivänsä…

Korkeasaaren paviaanit ovat autuaan tietämättömiä kohusta, joka niiden ympärillä on viime päivät vellonut. Tuoreimpien tietojen mukaan paviaanit ovat onnistuneet välttämään teloituksen ja saavat poliittisen turvapaikan.

Tavallisuudesta poiketen kunnat ja eri yhteisöt jopa kilpailevat siitä, kuka saa tarjota paviaaneille tilapäismajoituksen.

Sopivasti kunnallisvaalien alle sattunut mainostemppu ei kuitenkaan tainnut onnistua aivan Korkeasaaren toivomalla tavalla.

Paviaanimarttyyrit eivät herättäneetkään pelkkää sääliä saati saaneet kansalaisia syöksymään suinpäin kukkarolleen. Eivätkä kaikki kuntavaaliehdokkaatkaan purematta nielleet söpöjen punatakamusten teloituspuheita.

Osa jopa provosoitui toiseen suuntaan. Aika nopeasti huomattiin vertailla vaippapaviaanien ja vaippavanhusten kohtaloa ja määrärahoja.

Laskelmissaan myönteisestä julkisuudesta Korkeasaari teki pari virhettä. Ensinnäkin se unohti, kuinka taitavia iltapäivälehdet ovat noukkimaan esiin kaikenmaailman testamentit ja muut yksityiset lahjoitukset, jotka eläinpuistolle on viime vuosina osoitettu.

Kun selvisi, että eläinpuistolla onkin tarkoitukseen entuudestaan varoja, kansan karttuisa käsi pysähtyi kukkarolleen. Onhan niitä muitakin rahareikiä.

Toki pienimuotoista rahankeruuta on edelleen liikkeellä. Voihan olla, että jokunen ropo liikenee vaikkapa Ilta-Sanomilta, joka markkinoi kännykkään tilattavaa 12 apinaa -hittiä.

Toiseksi eläinpuisto ei selvästikään osannut odottaa, että sen ulkopuolelta ilmaantuisi varteenotettavia tahoja, jotka olisivat halukkaita ottamaan paviaanit, vieläpä ilmaiseksi.

Ainakaan Pohjois-Karjalan liiton ilmoitus Kiteen eläinpuiston valmiudesta vastaanottaa paviaanit ei ollut Korkeasaaren johtajan mieleen. Hämillään hän joutui nikottelemaan julkisuudessa, että ehkäpä vaihtoehtoja sittenkin löytyy myös lähempää.

Sääli. Pohjois-Karjalan maakuntajohtajan esitys paviaanien passittamisesta Karelian pikajunaan ja niiden maalaiselämän reaaliaikaisesta nettiseurannasta kuulosti sen verran luovalta idealta, että toteutus olisi ollut hupaisaa seurattavaa.

Hauskaa olisi ollut takuuvarmasti myös Sirkus Finlandian tarjoamilla halleilla, jos apinalauma olisi päästetty sinne mellastamaan.

Imagopelissä taisivatkin voittaa Korkeasaarta enemmän juuri ne tahot, jotka tarjosivat spontaanisti apuaan. Pohjois-Karjalan liitto pääsi vilauttamaan www-osoitettaan samalla kun Kiteen eläinpuisto sai ilmaista mainosta valtakunnan medioista.

Mutta ei Korkeasaartakaan voi yrityksen puutteesta moittia. Apinoille järjestyvät tilat, ja lapset saavat jatkossakin rallattaa tuttua lastenlaulua ilman, että siitä pitäisi poistaa vanhentuneita säkeistöjä.